Eikä suinkaan mikä tahansa tyttö, vaan Boriksen sydämen valittu, pieni afrikkalainen prinsessa Polkka! Polkka saapui meille eilen hoitoon ja viipyy vajaan viikon. Pojat olivat varsin mielissään tyttövieraasta ja ihan ensialkuun näyttikin siltä, ettei meillä nuku kukaan koko viikkona. Mutta kun Polkan huoltajat olivat lähteneet ja jäimme vain oman porukan kesken, tohinat tyyntyivät nopeasti ja koirat hakeutuivat lepäämään.
Igor-parka joutuu tyytymään possulelun seuraan, sillä Polkka otti alusta saakka asenteen "noin rumasta lapsesta en pidä lainkaan". Aikamoisia roturasisteja nämä rhodesialaiset osaavat olla - Boris saa aina ohimennessään käydä töykkäisemässä Polkan korvia ja leikkiinkutsut hyväksytään lähes joka kerta, kun taas Igorin ei tarvitse kuin katsoa vähän väärinpäin niin Polkka murahtaa. Toki ylenmääräiseen pörisemiseen puututaan, mutta syytä on myös Igorin lyhyessä muistissa. Se tunkee aina uudestaan ja uudestaan Polkan iholle, vaikka juuri on saanut häädöt.
Tilan työt eivät lopu vaikka lauma kasvoikin tilapäisesti. Polkka loi minuun pitkän ja arvostelevan katseen tänään, kun ensin luotiin hiki hatussa lunta toista tuntia, ja sitten, sen sijaan että oltaisiin menty sisään, mentiinkin talliin ja ruvettiin karsinansiivouspuuhiin. Työleiri eikä mikään loma, taitaa Polkka ajatella. Onneksi sentään sää suosi tänään ja afrikkalainen prinsessa saattoi nojailla tallin seinään ja ottaa vähän aurinkoa.
Vaanintaa
Jarrutus
Olen huojentunut siitä, että fabiomaista nylkyttelyä ja takapuolen zoomailua ei ole ollut havaittavissa. Tuli siis todistettua sekin, että tyttöviehätys katoaa alle vuorokaudessa! Kovasti Boris kuitenkin Polkasta tykkää. Olin myös vähän huolissani siitä, miten tyttövieras vaikuttaa meidän poikien väleihin nyt kun Igorkin alkaa jo tajuta narttujen päälle, mutta turhaan huolin. Igor menee tässä porukassa vielä pentukortilla, tai ehkä lähinnä rasittava junnu -kortilla.
Prinsessa kiihdyttää
Boubou
Iksu
