Boriksen huliviliteatteri esittää:
lempilelu!
Näin...
... hieno poika...
... tuo lelun!
Ja sitten retuutetaan.
Kas pallo
Ohi meni mutta tärkeintähän on vauhti
Elo on ollut reipasta ja railakasta. Boriksen yksinoloharjoitukset sujuvat vaihtelevalla menestyksellä: jos jotain on revitty / levitelty / sotkettu, on vika usein viimeisessä kotoalähtijässä, joka on jättänyt vahingossa jotain Boriksen ulottuville.
Täytyy varmaan koputtaa puuta, mutta sisäsiisteydessä ollaan menty aika harppauksia eteenpäin. Yksinollessaan B ei ole moneen päivään tehnyt pissoja sisälle, vaikka olisikin touhunnut muita juttuja. Tosin Boriksen päivittäiset yksinolot ovat lähinnä muutaman tunnin kestoisia, mutta olen silti ylpeä penikasta. Lisäksi nukumme jo melko lailla kokonaisia öitä ilman vahinkoja: viimeinen pissatus siinä puoli yhdentoista maissa illalla, ja sitten seuraava viiden - kuuden aikaan aamulla.
Kynsienleikkuukaan ei ole enää ongelma. Kaikki menee kerralla, nips naps ja vähän namuja poskeen välillä. Ei huutoa eikä rimpulointia.
Kärsäkäs
Maanantaina mennään eläinlääkäriin ottamaan vahvisteet, ja siitä sitten reilun viikon päästä aloitamme koirakoulun! Muutamat match showtkin on jo katsottuna, tosin ensimmäisiin taidetaan mennä vain turisteiksi. Kotipihalla Boris osaa jo ravata vierellä, ja joskus jos hyvä tuuri käy niin seisoa muutaman sekunnin paikoillaankin.
Mutta on se niin kaunis. Ah. Välillä sitä vaan jää tuijottamaan ja huokailemaan. Vai voiko joku väittää muuta?
Kaunis vasemmalta...
... ja oikealta!
