Melkoista blogiväsymystä on ollut liikkeellä, kameraa en jaksa eikä muista kantaa mukana ja pelkkiä tekstipäivityksiä ei huvita tehdä. Mutta eipä ole Boriksenkaan elämässä mitään ihmeellistä tapahtunut, missään ei olla käyty, treenattu ei olla lainkaan, agilityn alkeet loppuivat ja jatkoa on kuvassa parin viikon päästä vasta. Nyt on niin hemmetin kuumakin että Boris ja kissat vaan lojuvat pitkin lattioita kaiket päivät.

 

Sellainen sattumus kävi tällä viikolla että kaksi irtokoiraa pelmahtivat lenkillä Boriksen iholle rääkymään. Koirat olivat mäyräkoiria (miten en ole lainkaan yllättynyt, enpä ole vielä tavannut terveellä itsesuojeluvaistolla varustettua mäykkyä) ja ryntäsivät suoraan omalta pihaltaan hihnassa olevaan Borikseen kiinni, toinen etupuolelle ja toinen takapuolelle. Tilanne kävi niin nopeasti etten ehtinyt tehdä muuta kuin napata Borista leuan alta että sain pidettyä sen pään ylhäällä. Mäykkyjen omistaja sai melkein kutsuttua koiransa pois, mutta ne päättivät vielä tehdä uuden hyökkäyksen Borista kohti. Siinä kohtaa minäkin sain jo suuni auki ja kehoitin omistajaa keräämään koiransa vähän vikkelästi pois koska ei liene epäselvää, kuka jää kakkoseksi jos siinä tulee tappelu. Boris oli koko välikohtauksen ajan jotenkin todella hämmentynyt ja rauhallinen, en tiedä olisiko se purrut vaikka en olisikaan pitänyt sen päätä kohotettuna, mutta koska vastassa oli kaksi viisikiloista koiraa niin en halunnut ottaa riskiä.

Kurjaa että näin ehti käydä, olen ollut aina todella tarkkana siitä ettei Borikselle tulisi huonoja kokemuksia vieraista koirista ja ettei sen koskaan tarvitsisi kokea tarvetta puolustaa / korostaa itseään räyhäämällä tms.

Toinenkin läheltä piti -tilanne kävi tällä viikolla: Boris oli mukana anoppilassa kun vuolin siellä ponien kavioita. Oli jo ilta, mutta silti helle, enkä ehtinyt valvoa, mitä Boris ja Bella puuhasivat. Helteiden takia Boris on ollut aika niukalla liikunnalla, ja nyt kunnolla irtipäästyään se oli sitten revitellyt menemään sydämensä kyllyydestä. Kun se tupsahti hetkeksi talliin, se oli aivan piipussa, haukkoi henkeä suu niin avoinna kuin vain voi, kieli metrin ulkona suusta ja kyljet hakaten ihan hurjana. Se ei tuntunut enää ymmärtävän mitään käskyjä, silmät vaan seisoivat päässä.

Otin sen kiinni ja aloin kaataa kaivokylmää vettä sen päähän ja koko kroppaan. Luulen ettei lämpöhalvaus ollut kaukana, niin mahdottoman kuumissaan ja läkähdyksissä Boris oli! Pitkän aikaa se vain haukkoi henkeä koko voimallaan, ei se voinut edes istua! Aika tavalla sain huuhtoa sitä vedellä ennen kuin se tuntui vähitellen jäähtyvän ja alkavan taas ymmärtää jotain. Tulipa taas huono koiranomistaja -olo, kun olin jättänyt Boriksen touhuamaan ilman että valvoin sen menoa. Se ei todellakaan osaa kontrolloida omaa vauhtiaan ja voimiaan joka tilanteessa. Vasta myöhemmin huomasin, että se yritti astua Bellaa, joka on siis leikattu narttu ja jota Boris näkee viikoittain. Saman se teki viime kesänä onnettomuutensa jälkeen, kun ensimmäistä kertaa toipilasajan jälkeen pääsi näkemään koirakaveria. En tiedä, miksi se tällä reissulla oli niin kiihdyksissä ettei osannut hidastaa kun henki meinasi ehtyä.

 

Nyt odotellaan viileämpiä kelejä pöytätuulettimen seurassa. Ehkä jostain ilmaantuu myös uutta intoa päivittää blogia...