Hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!
Tapana on kai summata kulunutta vuotta ja laatia suuria suunnitelmia tulevalle vuodelle.
Meidän elämä mullistui aika lailla tänä vuonna, kun ostimme tämän maatilan ja aloimme toden teolla maalaisiksi. Ja tietenkin myös Igor on yksi merkittävä kuluneen vuoden etappi. Melko pitkään olin sitä mieltä, että meille tulee seuraavaksi dobermann, mutta ruumiiltaan ja ennen kaikkea pääkopaltaan terveen ja normaalin yksilön löytäminen alkoi tuntua lähes mahdottomalta operaatiolta, joten aloin katsella muita vaihtoehtoja. Vuosi sitten joulukuussa, messarin isossa näyttelyssä kuljin beussikehän ohi ja pysähdyin hetkeksi katsomaan noita isoja rakkikoiramaisia otuksia. Silloin taisin päättää ottaa rodusta vähän enemmän selvää, ja kuinkas sitten kävikään! Riskittömässä rodussa en vieläkään ole, mutta ainakin tähän asti olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, miten Igorilla tuntuu olevan palikat järjestyksessä sen korvien välissä. Kunpa sillä olisi myös terve ranka!
Boriksen vuosi on ollut ihan mainio. Siitä on tullut aikuisempi ja yhä useammin tuntuu, että olen sen kanssa kohtalaisen hyvin samalla aaltopituudella. Pennun tulo on oikeastaan vain vahvistanut tätä tunnetta: on ihanaa, kun talossa on myös aikuinen koira joka ymmärtää arjen käskyjä puolesta eleestä. Boris on selvinnyt ilman loukkaantumisia, ja vuoden loppua kohden myös sen ihon terveystilanne on ollut ihan kohtalainen. Ei lääkkeitä eikä lääkärikäyntejä ainakaan viimeiseen puoleen vuoteen. Se on meille paljon kun ottaa huomioon meidän viime talven!
Boris on ruvennut vahtimaan - melko hillitysti, mutta tarpeen uskottavasti kuitenkin. Kun joku koputtaa oveen tai jossain rapsahtaa epäilyttävästi, Boriksesta irtoaa muhkea vahtihaukku jonka luulisi näillä kulmilla riittävän ei-toivottujen kulkijoiden karkoittamiseen.
Boriksen treenirintamalla ei ihan päästy tavoitteeseen. Tarkoitukseni oli käydä ensimmäisen kerran tokokisoissa tai edes möllitokossa, mutta muutto pisti elämän sen verran uuteen järjestykseen, että kisavalmiutta en ehtinyt kesän aikana saavuttaa. Ja kun meillä ei ole säännöllistä sisätreenimahdollisuutta, niin sitten mennään näillä. Tutustuttiin kuitenkin agilityyn uutena lajina, ja juuri sillä lailla kuin suunnittelinkin: humpuuttelulajina, jota tehdään sen verran kuin se on Boriksesta kivaa.
Boris myös kuvattiin lonkiltaan, kyynäriltään ja selästään terveeksi, murtuman hoito saatiin toivottavasti lopulliseen päätökseensä kun metallilevy poistettiin, ja lisäksi sain Boriksen luonteesta epävirallisen analyysin ruotsalaisen luonnetestin protokollalla. Yhtenä merkkipaaluna pidän myös sitä, että maatilalle muuton myötä Boris on tottunut oman pihan tallikissoihin! Sisäkissat eivät koskaan ole olleet Borikselle kiihdyttäviä, mutta ulkona liikkuvat kissat kylläkin. Olen yllättynyt, miten vähällä työllä loppujen lopuksi päästiin siihen pisteesee missä ollaan nyt. En joudu pelkäämään, että Boris tarttuu Pilliin tai Pullaan ja puree ne hengettömiksi, vaan sovimme kaikki samaan pihaan ilman stressiä.
Boriksen ensi vuodelle asetan löyhiä tavoitteita. Ennen kaikkea itselleni Boriksen ohjaajana: minun on muistettava, millaisilla ominaisuuksilla pelataan ja hyväksyttävä, että aina kolmion mallinen palikka ei sovi pyöreään reikään. Silti toivon, että tulevana vuotena pääsisin Boriksen kanssa tokon alokasluokkaan kilpailemaan. Tulostavoitteita en aseta, olen erittäin tyytyväinen jo siihen, jos saan meille rakennettua oikean mielentilan ja kestävyyden tottelevaisuuskokeista selviytymistä ajatellen. Treenaamista ja kilpailemista tärkeämmäksi nostan kuitenkin Boriksen terveenä pysymisen.
Igorin kuluneesta vuodesta ei vielä ole paljon sanottavaa. Iksu syntyi ja muutti meille! Igor on elänyt koiralapsen elämää ja opetellut siinä sivussa hiukan temppuja, mutta enemmän ihan vain sitä kuinka arjessa ollaan.
Igorin tulevalle vuodelle toivon terveyttä ja hyviä terveystuloksia, sekä ahkeraa treenaamista mahdollisimman vähin koulutusvirhein! Olen ilmoittanut olevani käytettävissä meidän seuran toko-sm-joukkueessa ensi kesänä, ja paine taitaa melko lailla levätä Igorin harteilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun kisaikä 11 kk tulee täyteen, Igorin pitäisi olla tokon alokasluokkakunnossa. Huh heijaa, katsotaan kuinka meidän käy. Mutta jos tähän kykenemme, niin loppuvuodelle toivoisin vielä BH:n suorittamista. Jäljestämisen saralla en osaa vielä asettaa tavoitteita, mutta toivon kuitenkin kehitystä kummallekin, ohjaajalle eritoten.
Iksun kanssa tulen luultavasti pyörähtämään huvin ja viihteen vuoksi myös muutamassa näyttelyssä, alkaen ensi viikosta kun Igor osallistuu Lohjalla pentunäyttelyyn. Tai no, jos siellä tuomari nauraa ruman lapsen ulos kehästä niin ehkä me emme sitten enää mene mihinkään...
Tärkeimpänä kaikista on kuitenkin pysyä yhtenä laumana, ehjinä, terveinä ja onnellisina. Treenit ja tulokset ovat loppujen lopuksi aivan toissijaisia asioita, jos jokin noista kriteereistä ei täyty.
