Kymmenviikkoista Borista kävi tänään tervehtimässä kaunis perunkarvaton Tekla.

 

Tekla

 

Teklaa vähän jännitti ja ällötti koko pentu, mutta Boris oli jälleen tosi fiksusti eikä tunkenut ihan naamaan kiinni vaan malttoi pysyä kauempana kun toinen niin viestitti. Boris sai kehujakin, kun puhuu niin hyvin koiraa, ja tottahan tuo näytti olevan.  Pikkuhipat (ja yksi karkaamiskirmaus) saatiin pihalla ja sitten mentiin sisälle kahville.

 

Kuka oot?

Valo-parka koki äkkilähdön sohvalta. Se ei varmaan ehtinyt älytä, että meille tuli vieraiden lisäksi vieras koira, ja kun Tekla sitten äkkäsi kissan niin johan lähti. Kaksi kynttä jäi sohvaan ja Valo painoi yläkertaan niin että sutina vaan kuului, ja todistajien läsnäollessa se kiipesi vintillä suoraan verhotankoon roikkumaan, vaikka takaa-ajaja jäi kauas, portin taakse alakertaan.

Nuka taas jähmettyi raapimapuun ylähyllylle ja vaikka koirat eivät sitä huomanneetkaan, oli Nuka lopulta niin peloissaan että tärisi. Otettiin sitten koirat kiinni ja nostin (lue: yksitellen irrotin kynnet raapimapuusta) Nukan makuuhuoneeseen suljetun oven taakse turvaan.

Koirat olivat yllättävän sopuisasti sisätiloissa, ja vieraiden poistuttua myös kissat uskalsivat pois piiloistaan. Valo kulki karvat tötteröllä jonkun aikaa, mutta nurkat tarkistettuaan sekin tuntui rentoutuvan. Toivottavasti meidän rohkelikko ei saanut mitään elinikäistä traumaa - olisi varmaan pitänyt älytä lukita kissat vinttiin niin etteivät ne olisi nähneet Teklaa lainkaan.

 

Sattuneesta syystä Boriksen kymmenviikkoiskuvat näyttävät tänään tältä:

 

Ruusukorva unessa