Sisälle nimittäin. Boris fiilistelee, kieriskelee, vaeltelee, vinguttaa vihreää formulaa, käy latkimassa vettä ja kieriskelee ja venyttelee vähän lisää. Mutta ei tule sisään kun kutsu käy. Ei vaikka vedän oven kiinni ja olen ihan hiljaa sen takana (siansydämenkappale lämpeää nyrkissä), kyttään pikku rakosesta että mitä se pätkä puuhaa. Sitä ei huolehta yksinjääminen lainkaan, päinvastoin - kun Suuri Kurinpitäjä on poissa näköpiiristä, Boris lähtee pokkana hiippailemaan pois pihalta. Hetken tekee mieli karjua ovenraosta että mene sitten sinä pieni perkele, mutta huoli ajaa kuitenkin perään.

 

käpy huulessa

 

Ollaan oltu lisää tallilla ja Boris jatkaa reipasta käytöstään. Hevoset eivät tunnu pelottavan sitä lainkaan - tänään se hyöri Immun karsinassa etsimässä kakkaa kun rasvailin Immun paarmanpuremia. Tietty olisi kiva kun se jossain vaiheessa oppisi vähän tervettä varovaisuuttakin, kaikki hevoset eivät ole yhtä asiallisia kuin minun.

 

suurisuun kesäfiilis

 

Eilen saavutimme jotain suurta: Boris pyysi ulos kakalle! Tai siis istui ulko-oven eteen ja tuijotti kahvaa sen sijaan että olisi tyynesti alkanut etsiä kakkapaikkaa siitä eteisen lattialta. Kaappasin penikan kainaloon ja vein pihalle: kakka tuli heti. Jee!

 

pänikkä