Koirakoulussa on parin viikon takaisten epätoivon hetkien jälkeen alkanut mennä paremmin. Tein päätöksen, että enää Boris ei haistele hihnassa ketään, edes koirakoulun parkkiksella vaikka se siellä kuinka olisi muiden koiranomistajien tapa. Seisomme selkeästi etäämmällä ja palkkaan kontaktista, ja kerta kerran jälkeen muiden luo vetäminen vähenee ja Boris malttaa istua hihna löysällä. Tänään sanoin yhdelle kurssilaiselle, ettei toisi koiraansa haistamaan, ja miten aina tuntuu siltä, että siitä loukkaannutaan. Sama tilanne on tuolla kadulla, kun ei jäädä lirkuttelemaan naapurin kanssa ja kierretään muut koirat kaukaa. Mutta pysyn kannassani - koirani kommunikoi vapaana muiden kanssa, jos kommunikoi. Hihnassa en ala vetämään kilpaa tuon vasikan kanssa.
Pikkupentujen tunteja on jäljellä vielä yksi, jonka jälkeen pidämme parin viikon tauon ja jatkamme sitten "esikouluun", astetta korkeammalle tasolle. Ymmärtääkseni eskariryhmässä ei enää käydä koirien kanssa alkulenkillä vapaana metsässä vaan tunnit pidetään kokonaisuudessaan koulutuskentällä. Vähän jännittää, miten Boris sopeutuu tähän ryhmään ja rytmiin, sillä tähän asti sille on tehnyt erittäin hyvää pinkoa vartin verran vapaana muiden kanssa ja vasta sitten siirtyä varsinaiseen opiskeluun. Itse kentällähän Boris ei enää hinkua muiden perään. Ongelma on nimenomaan toiminnan alkamisen odottaminen, kun muut koirat ovat läsnä.
Tänään harjoiteltiin paikallapysymisen alkeita, eli koira perusasennossa sivulla ja siitä askel oikealla jalalla eteen ja takaisin. Veivailtiin sitä jalkaa siinä eestaas ja koiran pyllyn piti pysyä maassa. Boriksella pysyi... ja ei pysynyt. Luulen, että Boriksen takin sähköisyys ja maan kylmyys ovat osasyyllisiä siihen, miksi se välillä pomppaa seisomaan. Toisaalta myös minun kriteerini välillä heittelee - joskus palkkaan liian aikaisin, ja koira kerkeää nousta seisomaan kun nami on jo matkalla hampaiden väliin. Tarkkuutta!
Kokonaisuutena olen tosi innostunut tästä harrastuksesta. En tiedä, riittääkö mulla ikinä kantti mihinkään kokeisiin, mutta tykkään siitä, että on laji jossa saa näpertää koiran kanssa ja opetella juttuja. Minähän opin koko ajan ainakin yhtä paljon kuin Boris. Tänään huomasin sen erityisesti, kun Boris ei joka kerta toiminutkaan niin kuin olin suunnitellut. Oma kroppa täytyy olla hallinnassa ja koiran liikkeisiin on reagoitava just eikä melkein. Se on haastavaa ja kivaa.
Täytyy nyt reenata tuota paikallapysymistä sisällä ja siirtyä sitten pikkuhiljaa ulos. Ja kasvattaa itselle vähän lisää silmiä. Vaikka kylkeen pari.
Tällä hetkellä vieressäni tässä sohvalla näyttää suunnilleen tältä:
Ja kuorsaus käy.
