Boriksesta kuoriutui tänään Vesa-Matti Loiri -fani. Kun kysyin asiaa hältä suoraan, vastaus oli surkeaa piiiiiiiiphf. Kyllä muakin hävettäis olla karvaa vailla 8 kk ja veskufani.

Boris oli siis yksinollessaan vähän maistellut niin hyvää puuta eteisen ovenpielestä. Tai no, varsinaisesti ovesta oli syöty ikivanhaa haperoa tiivistenauhaa, mutta siinä sivussa myös hiukan puuta. Lisäksi oli luettu huolella päivän lehdet, revitty vetoketju auki sohvatyynystä ja pyöritelty vähän yhtä pahvilaatikkoa ympäri huushollia. Kas semmoista kaikkea voi keksiä aikansa kuluksi kun on viisas ja vikkelä ja viettää huikeat puolitoista tuntia yksin!

 

Joulukuusi on meillä saanut kukoistaa kohtuullisen rauhassa, paitsi että tänään se jo heitettiin pihalle. Valo-poika kunnostautui kuusen takana istuskelussa ja oksien nakertelussa: lisäksi se lopetti kokonaan omasta vesikipostaan juomisen ja joi vain kuusenjalasta. Ennen joulua Boris oli vähän syönyt kimallenauhaa (pitäähän joulun kunniaksi tehdä glitterkakka!), ja viime yönä heräsin kuopimiseen, kun Nuka kävi pissalla kuusen alla olevilla sanomalehdillä (Boriksen pikkupentuaikana meillä luovuttiin kokonaan sanomalehtien käytöstä, koska useammin niille kusi muka-laatikkosiisti kissaneiti kuin koiranpentu, jota varten ne lehdet oli).

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt: yhtään kissaa ei löytynyt tuon jalon havupuun latvasta eikä koko komistus kaatunut kertaakaan!

 

Oi kuusipuu

 

Boriksen jouluaatto sujui levottomissa, mutta melko vallattomissa tunnelmissa isäni ja flattipoika Elmon hoidossa. Alkuun käytiin juoksuttamassa koiria metsässä, jotta niistä saatiin pahimmat höyryt pois, ja sitten piti vaan kovettaa sydämensä ja jättää pikku-Bobo hoitoon, kun itse menimme ruokailemaan ja lahjoja availemaan äitini luo. Boris oli kuulemma vähän itkeskellyt meidän perään, mutta oletettavasti muuten oli sujunut ihan kelvosti.

Elmo olisi Borikselle muuten varmaan oiva leikkikaveri, mutta se on ollut niin vähän tekemisissä muiden koirien kanssa, että pörisee ja murisee Borikselle tosi helposti. Kyllä ne selvästi keskenään leikkivät eikä Boris pelkää Elmoa yhtään, mutta Elmo ei oikein tunnu ymmärtävän, mikä on tuo poukkoileva ja suupieliä lipova otus joka hänen mailleen on raahattu. Mitä enemmän Elmo väsyy, sitä enemmän se Borikselle pörisee, ja sitä kiivaammin Boris koittaa sitä lepyttää. Vauhtia tästä kaksikosta kyllä irtoaa - lumi vaan pölisi kun ne painelivat mutkan taakse.

 

Aatto veti Bobosta mehut ja joulupäiväkin sujui aattoillan tapaan jalat oikosenaan kotisoffalla. Lahjaksi Boris sai, minkäs muunkaan kuin vinkuvan leijonan. Sitä on nyt ulvotettu antaumuksella aamuin illoin. Pitäähän sitä leijonanmetsästäjällä nyt yks jellona talossa olla, ihan typerää leikkiä vaan possuilla ja lehmillä!

 

Jos kaikkea mukavaa niin jotain kurjaakin on joulun tietämiin mahtunut. Aattoiltana huomasin Boriksen varpaanvälien olevan rikki, ja Bobo myös nuoli jalkojaan ahkerasti. Rikkoutunutta, märkäistä ihoa oli onneksi kuitenkin vain yhden etutassun kahden varpaan välissä. Furunkuloosilta tuo ei näyttänyt, ja koska iho on nyt lähes täysin parantunut, luulen että kyse on ollut vain kosteudesta, joka on jäänyt muhimaan varpaisiin. Olen hoitanut tassuja uittamalla niitä miedossa Betadineliuoksessa ja kuivaamalla käpälät joka ulkoilukerran jälkeen.

En tiedä, mikä tällaisen voi laukaista - joulun aikaan B on varmasti syönyt jos jonkinmoista kummaa herkkua hoitopaikassaan ja puoliskon vanhempien luona käydessään. Yksi syy, jonka keksin oli myös ruoka: Boris on nyt syönyt kokeeksi yhden säkin toisenlaatuista Acanan kuivanapua kuin aikaisemmin (normaalisti lammasta, nyt kanaa), ja tänään kun tarkastelin sen lopputuotoksia, totesin kakan olevan "huonompaa" kuin sillä normaaliruualla. Ehkä siis palaamme siihen lammassapuskaan vaikka se onkin kympin kalliimpaa kuin kanaruoka, vahtaamme ja kuivaamme tassuja ja toki toivomme, ettei tämä toistu enää... Kop kop.