Eilen saimme kaiken hytisemisen jälkeen mieluisan paketin: Janutexilta (www.janutex.com/) mittojen mukaan tehdyn lämpöhaalarin! Haalari pääsi heti tänään aamusta tositoimiin, kun ulkona mittari näytti -18 astetta ja kävi niin halvatunmoinen puhuri että pienempi koira olisi lähtenyt lentoon.
Sairaslomalainen Boris ei ymmärrä, miksi lenkit on tylsiä ja lyhyitä. Tätä tylsyyttä voi sitten kompensoida huikeilla koivennostoilla (tasapainotreeni), kumipallopompuilla narussa (emännän hauistreeni), laukkakiihdytyksillä narussa (emännän kenkien liukuestotreeni) ja vetämisellä ("mä en ainakaan muista että tää olis kiellettyä"). Sisällä istu-seiso-maahan -aivojumpassa voi vaan lonkalta arvailla, mitäköhän tuo täti nyt tahtoo ja heittääntyä milloin mihinkin asentoon. Boriksen logiikka on pettämätön: jos teen sen innokkaasti, nopeasti ja tuijotan pää kallellaan tosi keskittyneesti, saan varmasti jauhelihaa, oli asento mikä hyvänsä.
Pärskiminen on lakannut kokonaan ja silmäkin voi hyvin. Kuureja on silti vielä jäljellä jokunen päivä, joten koitamme pitää niin matalaa profiilia kuin tuollaisen virkeän junnun kanssa vaan voi. Nyt sitten vuorostaan kissat aivastelee: viime yönä heräsin siihen, kun Nuka aivasti naamalleni niin että räkä vaan lensi. Hieman myöhemmin yöllä Bobo oksensi luunpalan matolle ja limaa toiselle matolle. Oli taas oikein lemmikinomistajan tähtihetkiä ne!
Mutta haalari on ihana. Testasimme sitä myös pallo- ja leluhepulin avulla pihalla, ja hyvin kulkee.
Nyt melkein toivoo että olisi pakkasia vielä jonkun aikaa... No, ei pidä manata! Kyllä sitä kylmää on ollut jo ihan riittämin.
Loppuun vielä luminaamatervehdys:
