Bobonpoika sairastaa.

Boris on tuhistellut nenäänsä ja aivastellut muutaman päivän, ja tänä aamuna sillä oli sitten toinen silmäkin tulehtuneen näköinen, joten ei muuta kuin koira autoon ja lähimmälle avoimelle klinikalle (jonne oli matkaa 60 km...) Miksi lemmikin pitää aina sairastua viikonloppua vasten?

Lääkäritäti tutki ja syynäili Borista ja diagnoosiksi räkimiselle ja tuhisemiselle tuli ylähengitystieinfektio. Lämpöä oli hiukan ja toisessa silmässä alkava tulehdus, ilmeisesti kiipinyt sieltä röörejä pitkin, joten saimme 10 päivän antibiootti- ja silmätippakuurin sekä varuksi vielä nenäpunkkilääkkeen, koska nenäpunkin mahdollisuutta ei kai koskaan voi täysin sulkea pois kun tuollaista nenäntuhistelua ilmenee.

Boris herätti hilpeyttä koollaan (44 kg eläinlääkärin vaa'an mukaan!), kun en aikaa varatessani ollut puhunut muusta kuin reilu 8 kk vanhasta pennusta. Odottivat vähän pienempää penikkaa saapuvaksi. Lääkäritäti kehui Bobon luonnetta ja kyllä siitä sai ylpeä ollakin, niin viisaasti se käyttäytyi, vaikka odotushuone oli kovin ahdas ja ihania pikkukoiraystäviä oli ympärillä useampia. Myös kaunis dobberineiti kävi pyörähtämässä odotushuoneessa, ja sekös oli Boriksesta vallan hurmaavaa. Mutta pikkuherra intoili hillitysti - ei siis vetänyt peräsuoli oikosenaan kohti kaikkia karvakuonoja vaan tyytyi istumaan, makailemaan ja tamppaamaan häntää (ja vähän viheltämään). Ja, mikä positiivista: yhtään tuolia ei kaatunut, minäkin sain istua, kenenkään laukkuun ei laitettu päätä eikä ketään vasten hypitty. Kyllä tuosta vielä kunnon koira saadaan.

Nyt sitten vietetään rauhallista kotielämää antibioottikuurin ajan, löhöillään ja parannellaan. Bobo on vähän veto pois, mutta syö kumminkin hyvin ja vähän touhuileekin, mutta kyllä siitä näkee ettei se ihan kymppiterässä ole tällä hetkellä. Suurkiitos Salon Eläinlääkärikeskukselle (www.salonseutu.fi/elainlaakarikeskus/index.html), erinomaista palvelua!