Juoksuharrastus korkattu!
Boris kävi Tampereella Näsijärven jäällä rhodesiankoirien maastojuoksuharjoituksissa ottamassa ensikontaktia vieheeseen. Minkään valtakunnan kokemusta meillä ei siis ole, retuutusleikkejäkin ollaan leikitty ihan toisennäköisillä saaliilla kuin mitä viehe on. Lisäksi Bobo on vähän mammanpoika, joten mietitytti aika paljon, lähteekö se mihinkään kun viehe ampaisee liikkeelle.
katse kohteeseen
Mutta kas Borista! Sinne meni, empimättä koko n. 400 metrin pennuille ja keltanokille vedetyn lenkin, jopa ohi uhkarohkean hiihtäjän, joka päätti sivakoida melkein vieheen kulkureitiltä. Emäntä vallan unohti sutineensa aamulla ripsiväriä ripsiinsä ja pyyhkäisi ei-niin-vienosti tallitumpulla silmäkulmiaan... Mutta kun siellä se meni, meidän pikkupenikka! Ihan yksin ja urheasti muovijellonan perässä! Vähemmästäkin liikuttuu.
Kun viehe pysähtyi, Boris oli vähän hämmentynyt. Meni kyllä vieheelle mutta tuntui katsovan sitä sillä silmällä, että tuommoisen lärpäkkeen perässäkö juoksin koko pitkän matkan? Otti se siitä kiinni sitten kun vähän leikitettiin, hurjat kehut ja ei kun jäähdyttelemään. Mutta olin kyllä tositosi ylpeä, en oikeasti olisi yhtään yllättynyt, jos Bobo olisi katsonut vain vieheen perään ja luikkinut minun helmoihini. Varsinkin kun jäin vielä vähän turhan lähelle liikkeelle lähtevää viehettä seisomaan (olin siis heilutellut viehettä Borikselle kun puolisko piti siitä vielä ennen lähetystä kiinni).
Kuvia itse juoksusta ei ole, oli muuta käyttöä käsille sillä hetkellä. Mahdollisesti linkitän myöhemmin jos kuvia ilmaantuu!
Borikselle päivän huippuhetki taisi kuitenkin olla leikkihetki n. kuukautta vanhemman rhodeneiti Becan (Bawabu Binta Banasa) kanssa. Käveltiin hieman kauemmas metsään ja laskettiin pennut irti. Vauhtia riitti ja Boris ymmärsi jälleen jotain uutta poikakoirana olemisesta... Becalla taisi olla ensimmäiset juoksut tuloillaan, sen verran riemukkaasti Boris tunki toisen hännänalle. Voi voi, tästäkö se alkaa.
Ainut kuva pariskunnasta on hihnapoukkoilusta napattu eikä tee oikeutta kummallekaan, mutta menköön! Tällaisiahan se suurin osa kaikista koirakuvista taitaa olla.
Kovasti rhodeväki povasi Boriksesta jättiläiskoiraa, on kuulemma niin ison näköinen. Tuskin siitä tuolla massalla mikään maastoratojen kauhu tulee, mutta jos nyt harrastamaan pääsisi niin oltaisiin tosi tyytyväisiä. Onhan tässä vielä aikaa...
Mukava päivä! Toivottavasti lämmitettiin koiraa tarpeeksi, ettei se ole huomenna ihan sahapukkina lihaksiltaan.
