Eilinen oli taas niitä päiviä, jotka voisi surutta pyyhkiä pois.
Tuo toisten koirien ohittaminen on meillä nyt hirmu pinnalla, ja eilen iltalenkillä sattui sitten taas kohtaaminen, josta en jostain syystä kääntynyt pois vaan ajattelin, että kokeillaan. Vastaantullut koira oli iäkäs mopsi jonka tiedän ohittavan hipihiljaa ja nätisti - ehkä siksi ajattelin vain mennä Boriksen kanssa suoraan vastatusten.
No, se oli sitten taas sitä ihteään, eli täys höökä päälle niin että pannasta saa nostaa ilmaan pidelläkseen, ihan sama että kiroanko minä, heilutanko namuja, vaihdanko suuntaa vai vedänkö poskinahoista. Kaikki muu lakkaa olemasta, on vain Boris ja Boriksen halu mennä täysillä päin vastaantulevaa koiraa.
Kävi kai niin kuin ei saisi käydä. Mulla paloi käämi ihan totaalisesti ja rempaisin Borista hihnasta niin että tuntui. Sitten mentiinkin just eikä melkein mun pillin mukaan loppulenkki, aivan liian armottomalla meiningillä, tavalla jolla mä en tahtoisi eläimiä käsitellä lainkaan mutta kun järki sumenee niin siinähän käy juurikin niin että voimankäyttö alkaa. Boris oli hyvin hiljaista poikaa ja minä niin vihainen että savu vaan nousi korvista.
Itkuhan siinä sitten tuli, lopulta. Miten voin olla niin huono etten onnistu tuon koiran kanssa? Miten ihmeessä ne muut sen tekevät? Minä en tahdo siitä remmiräyhää, mutta sehän siitä tulee jos en osaa opettaa sitä ohittamaan, tai toinen vaihtoehto on että siitä tulee maantiejyrä ja minusta niitä koiranomistajia, jotka kietovat hihnan puun tai lyhtypylvään ympäri kun joku tulee vastaan. Enkä mä tahdo sitä, en, mutta tuntui vaan niin neuvottomalta. Itselleni mä kaikkein eniten olin vihainen, typerästä riehumisestani ja turhasta kurittamisesta. Siitä että hermot vaan kerta kaikkiaan menivät.
Matala päivä, todella.
Tänään sysäsin aamulenkityksen puoliskon vastuulle. Tuntui etten ole valmis lähtemään Boriksen kanssa mihinkään. Piti koota ajatuksia ja käydä koiran sijaan kävelyttämässä ponia, joka sentään kulkee riimussa nätisti. Tosin muistan kyllä elävästi miten senkin perässä olen polvet ja kyynärpäät verellä kyntänyt pitkin pihoja ja metsäteitä, kun herra ponia ei vaan huvittanut mennä samaan suuntaan kuin minä. Nyt 9 vuotta myöhemmin se toimii kuin ajatus, vaikka ilman narua.
Illalla sitten uskaltauduin koiran kanssa. Ja taas äkkiarvaamatta ohitustilanteeseen, nyt hiukan leveämmällä tiellä. Toisessa kädessä keikkui täysi kakkapussi joten hihna oli vain toisessa kädessä, löysällä. Otin Bobon jalan viereen kulkemaan, päätin etten vilkaisekaan toista koiraa, en kiristä hihnaa, en päästä koiraa jalkani vierestä mihinkään vaan kävelen vain eteenpäin. Oltiin aiemmin ahtaassa paikassa ohitettu muutama kävelijä, ja niiden kohdalla olin nostanut etusormeni ja kutittanut sillä Boriksen poskea kun sen keskittyminen meinasi suuntautua liikaa niihin vastaantulijoihin. Nyt koiraa kohdatessani tein saman. Ja mitä ihmettä, Boris ei kiihdyttänyt yhtään, hihna ei kiristynyt, maailma ei kadonnut, vaan me ohitimme koiran kuin vanhat tekijät, juuri niin kuin haluaisin Boriksen oppivan ohittamaan. Ei tanssiliikkeitä, ei nakkeja eikä perkeleitä, vain kävely ohi.
Ja itkuhan siinä tuli taas, nyt vaan ihan eri syystä. Mun maailman hienoin ja upein koirapoika!!
Yritin jälkikäteen analysoida, miksi siinä kävi tänään noin hyvin. Oliko se vain sattumaa, tähtien asento oikea, vastaantuleva koira tarpeeksi kaukana, tarpeeksi neutraali? Vai voiko syy olla siinä, että eilen Borikselle valkeni vähän turhan rajusti se, että sillä koikkeloinnilla on jumaliste seurauksia myös, että mä en suvaitse sitä, ja jos mun sanaa ei kuunnella niin sitten ei hyvä heilu? Vai suhtauduinko minä tänään sen koiran ohittamiseen eri tavalla, vähemmän jännittyneesti, päättäväisemmin? Miksi tänään minä vein koiraa eikä koira minua?
Oli miten oli, tänään oli kaikkea muuta kuin matala päivä. Ja taas sain uskoa ja luottamusta siihen, että kyllä Boris vielä oppii, ja minä. Se on tavattoman viisas koira ja minä niin tavattoman tyhmä sitä opettaessani. Kunpa vaan itse osaisi useammin olla virheetön... Mutta sellainen tuskin on enää inhimillistäkään.
