Käytiin Boriksen kanssa jälleen tänään eläinlääkärissä. Boris on lepuutellut oikeaa takajalkaansa n. viikon ajan, ei ole ontunut eikä minun tunnusteluissani aristanut, mutta aina paikallaan ollessaan on seissyt oikea jalka "kevennettynä" takana. Lisäksi takkien pukeminen on ollut hankalaa, kun oikealle jalalle ei ole haluttu varata painoa.
Halusin olla varma, ettei jalassa ole mitään pahemmin rikki. Saatiin aika näpsäkästi samalle päivälle, joten koira autoon ja menoks. Eläinlääkärin ensimmäinen kommentti oli, kun Boris saapui nelivedolla tutkimushuoneeseen, että Mille jalalle se ei muka varaa? Änkkäsin siinä sitten, että ei se näin liikkeessä mutta kun paikallaan. Jalka tunnusteltiin ja aristusta löytyi uloimmasta varpaasta. Koira röntgenpöydälle ja kuvat jalasta, ei murtumaa, joten diagnoosiksi tuli varpaan nyrjähdys. Saatiin viiden päivän kipulääkekuuri ja soittoaika viikon päähän. Liikunnan rajoittamisesta ei ollut puhe, kun ei tuo kerran onnu tai ole epäpuhdas (voiko sanoa että koira on epäpuhdas? Hevosista ainakin sanotaan.)
Boris oli röntgenpöydällä ihan uskomattoman hienosti. Ei rimpuilua eikä reuhtomista (tosin selälleen sitä ei saatu), siinä se vaan nökötti ja heilutti vähän häntää kun puolisko kävi ovella kurkistelemassa. Hoitajat kehuivat kilpaa, miten kiltti koira se on. Minä vienosti paukuttelin henkseleitä vieressä, että niin, ja se on vasta 9 kk...
Kun Boris ei sitten joutunutkaan rauhoitetuksi, päätettiin tehdä yllätysvisiitti neiti perunkarvaton Teklan luo. Silloin kun viimeksi tavattiin Tekla, nukkui Boris vielä mun sylissä... Ei enää. Tekla on tuikea täti, oikea alfanaaras, ja sen hyytävä kurinpito teki oikein hyvää yli-innokkaalle Borikselle. Kahvittelun jälkeen lähdettiin kimppalenkille, huh! Alku oli aika katastrofaalista: Teklan kotikulmilla koiria tuli vastaan yhden lenkin aikana enemmän kuin täällä kahdessa viikossa, plus että Boris ei voinut mitenkään ymmärtää, että nyt pitäisi kulkea ja käyttäytyä hihnassa vaikka ihana neiti Tekla kulki ihan siinä vieressä!
Me todella tarvittaisiin remmilenkkiseuraa. Kun pahin täpinä meni ohi, Boris kulki pätkittäin jopa tosi hienosti, vetämättä ja kohkaamatta. Toisten koirien ohitus nyt oli tänään mitä oli: pannasta kiinni pitäen... Tekla on ollut ja osin on kai vieläkin ohitusongelmainen (rähisee), joten pidettiin aika reipasta tahtia kohtaamistilanteissa. Mutta loppulenkistä ohitettiin jo ihan hienosti ja Bobo kulki muutenkin niin, että lenkkeily oli jopa rentouttavaa.
Mutta ystäviä narussa. Niitä me tarvitaan. Anyone?
