Voihan pyhä perkele. Kodissani on ollut teinin luvattomat bileet.

Sohvan istuintyynyn päällyskangas oli kuivumassa pesun jäljiltä (huom. koska joku nimeltä mainitsematon teini oksensi siihen!) ja sohvan vaahtomuovi-istuintyyny oli villavilttiin käärittynä. Korostan mennyttä aikamuotoa, oli.

 

 

Kas näin. Olohuone oli kuin pallomeri, nyrkinkokoisina mollukoina kolmasosa sohvasta. Olenhan mä joo haaveillut uudesta soffasta, mutta että näin pian. Jep jep.

 

En kyllä osaa olla edes harmissani. Vanha hurmaava pikkuponini on tänään saanut klinikalla viimeinkin oikean diagnoosin kaiken puoskaroinnin ja kuolemantuomion petaamisen jälkeen, ja pitkään kovin kipeänä ollut ponivanhukseni siis toipuu. Mikään ei voi madaltaa mieltäni tänään, ei mikään. Ei edes tämä viimeisin teinikoiran tempaus. Sohvakin on materiaa, vain materiaa!