Kuvakollaashia viime viikonlopulta, kas näin!
soot äiskä niin hauska et mää kualen nauruun!
Viime viikonlopun irtilenkillä tehtiin Borikselle veriletturuutu mukavan pehmeään sänkipeltoon. Sisukkaasti Boris nuuhkutti ruutua läpi ja etsi namusia, vaikka olen melko vakuuttunut, ettei nenänkäyttö ole sen vahvin elementti. Yritän silti vähän aktivoida sen aivosolua myös nenänkäytön merkeissä. Nuuhkutustyöstä on myös video, mutta en osaa tehdä sille mitään muokkaustoimenpiteitä että saisin sen julkikelpoiseksi.
Varppina tuolla meni joku
koiranhymy
Tiistai-iltana oltiin taas koirakoulussa treenaamassa. Tällä kertaa ohjelmassa oli henkilöryhmä tahi hölmöläisrinki, kuinka vaan. Siinä muut koiranomistajat seisovat ilman koiriaan neliö/ympyrämuodostelmassa ja yksi koirakko vuorollaan kiemurtelee kahdeksikkoa ryhmän läpi, pysäyttää koiran istumaan keskelle ryhmää ja jonkun ryhmäläisen jalan viereen. Lopuksi ryhmä myös liikkuu hitaasti vaapottaen ympyrällä, ja koirakko kiemurtelee liikkuvan ryhmän lomassa. Olin ihan vakuuttunut että Boris sekoaa, nolaa mut, poukkoaa jokaista neljää ryhmäläistä vasten eikä tasan tarkkaan suoriudu tehtävästä mitenkään päin.
Yllätyin. Positiivisesti!
Borikselle melkein yhtä ihkua kuin toiset koirat ovat vieraat ihmiset. Rhoden pidättyväisyys ei ainakaan vielä näy siinä tipan tippaa. Bobo tahtoo rakastaa. Ihan ilman vastenhyppyjä emme henkilöryhmästä selvinneet, mutta sain vahvistusta sille, että ollaan tehty jotain oikein hyppimättömyysharjoitusten suhteen. Boris ensinnäkin hyppäsi vasten paljon vähemmän, mutta myös "kevyemmin", ja luopui hyppäämisestä yhden korjauksen jälkeen. Se myös teki hyviä valintoja vain sillä, että panta kiristyi sen haaveillessa jonkun muun kanssa kontaktoimisesta, ja palasi nopeasti takaisin kontaktiin minun kanssani.
Pystyimme kulkemaan henkilöryhmän läpi myös ryhmän liikkuessa. Erinomaista treeniä Borikselle, ja minulle! Tätä lisää.
Treeneissä teimme myös paikallaoloa (/ luoksetuloa) siten, että kentällä oli kerrallaan vain yksi koirakko. Boriksen keskittyminen oli jo vähän niin ja näin, ja minä olin liian ahne! Vaikka Boris kotioloissa pysyy istuen paikallaan vaikka menisin pitkänkin matkan päähän, niin treeneissä häiriön alla se ei suoriudu samalla lailla. Hölmö minä. Malttia!
kerta vielä: perusasento sivusta
Kotona on ollut jokseenkin tällaista:
aurinkolaikkupaikka vallattu sohvalta
tere!
