Nyt on pakko vähän hehkuttaa.
Ollaan nimittäin alettu ohittaa toisia koirakoita lenkillä. Ja se sujuu! Meidän alkuperäinen ongelmahan oli se, että B hinkui kaikkien koirien luo. Kovasti. Ei vihamielisesti, mutta sen mielestä vaan kaikki olisi pitänyt moikata, vaikka ketään ei koskaan moikattu. Ja näissä tilanteissa se veti kuin hinaaja, hukkasi korvansa ja järkensä ja veti vain.
En oikeastaan tiedä, mikä on ollut avain siihen, että nyt uskallamme kohdata suurimman osan vastaantulijoista ihan lungisti, eikä koira enää kiihkoile. Ehkä aika on auttanut, tai sitten Boris on sisäistänyt, ettei vastaantulevat koirat ole nuuskukavereita kun kenenkään kohdalle ei ole pysähdytty. Meillä ei ole käytössä merkkisanoja eikä namusia eikä sen kummempia pakotteita - toki kerään koiran viereeni ja jos se vetää, pidän vastaan tai saatan vaatia huomiota nyppäisemällä hiukan hihnasta tai kutittamalla poskivilloja, mutta sen suurempaa taidetta ei meillä ole ohittamisesta tehty. Olen myös koittanut olla maltillinen, ja ohittaa aina hiukan kauempaa. Kierrän siis ronskisti pientareen puolelta jotta saamme varmasti hyvän ohituskokemuksen eikä jouduta ihan ihokkain. Olen myös oppinut taitavaksi vastaantulijoiden skannaajaksi: kaukaa jo katson, minkä näköinen koirakko, onko fleksiä, toimiiko pysäytysnappi, seilaako koira laidasta laitaan, jäykisteleekö se, keskittyykö taluttaja koiraansa kun näkee meidän lähestyvän vai tuijottaako toiveikkaasti minua, ja niin edelleen. Jos tilanne näyttää haastavalta, valitsemme toisen tien (esim. eräänä päivänä koko tien leveydeltä 8 m fleksien päässä kaksi terrieriä ja kaksi mäykkyä: vaihdoimme suuntaa).
Tiedostan toki, että urokseni on vielä vallan keskenkasvuinen ja saattaa vielä keksiä äänijänteensäkin, mutta ainakin tähän asti ollaan päästy ohi myös niistä hankalista tapauksista. Tällä viikolla korpesi ohittaa kaksimetristä miestä ja mäyräkoiraa, joka löi maihin tienviereen ja vaani sieltä silmät kiiluen Borista. Kohdalla kuulin, kun mies sanoi koiralleen: et nyt ala tappelemaan. Teki mieli sanoa sille, että minä olen 160 cm ja risat hukkapätkä ja liikutan hyvin kepoisasti 45 kg koiraa, etkö sinä iso mies saa sitä kuuden kilon mäykkyä sieltä maasta ylös? Kohdalla mäykky urisi ja murisi, mutta Boris tuli silti siivosti ohi. Teki mieli vähän tuuletella.
Lisääntyneet ohitustilanteet kasvattavat myös kiukkua, kun näkee kaikenmoisia edellämainitun kaltaisia koiranulkoiluttajia. Ehkä ensi kerralla, kun kohtaan tuon parivaljakon, käsken Boriksenkin maahan tienvarteen. Katsotaan siinä sitten, koska ohitustilanne menee ohi jos kumpikin katsoo oikeudekseen vaanituttaa koiraansa pusikossa. Kaikille osapuolille olisi vähemmän painostavaa, jos liikuttaisiin eteenpäin, ei jäisi se ohittaminen vain toisen koirakon vastuulle.
Myös ruokahuollon puolella tunnutaan löytäneen oikea suunta. Boris on nyt ollut "raaka"ruokinnalla melkein kuukauden, ja tassuvaivoista on päästy eroon. Myös korvat ovat erinomaisen siistit, ja mielestäni krupsuttelu ja rapsuttelu on vähentynyt.
Bobon uusi ruokavalio ei noudata orjallisesti mitään aatesuuntaa, enkä laske pilkunpäälle jokaista ravintoainetta ja -arvoa, mutta pyrin monipuolisuuteen, tarkkailen lopputuotoksia ja koiran vointia, ja sitä mukaan teen päätelmiä. Toki tankkaan koko ajan teoriatietoa lisää, mutta riippuu niin paljon valitusta lähteestä, mitä milloinkin suositellaan parhaaksi ja ainoaksi oikeaksi.
Tällä hetkellä Boriksen kuppia täytellään seuraavanlaisesti:
- aamuisin NEUta, ALTia, Puhtia, Murremixiä tms. "valmiskotiruokaa". Näissä osassa on viljoja ja osan lihat ovat kypsiä, joten siksi raakaruokanimitystä ei kai voida käyttää. Helppoja ja uppoavat hyvin!
- iltaisin vaihdellen eri elukoiden lihoja, pääasiassa sikaa, broileria, nautaa. Kerta-pari viikkoon iltaruoka on sisäelimiä, kerran-pari lohta, ja satunnaisesti osa liha-annoksesta on lihaisia luita eli siipiä, kauloja tms. Iltaruuan joukkoon menee joka ilta Multidog-kalkki-vitamiinilisää (ei ihan täyttä määrää koska tuote sisältää myös rasvaliukoisia vitamiineja jotka varastoituvat elimistöön - pyrin välttämään liikasaantia, monipuolisen liharuokinnan kun periaatteessa pitäisi taata vitamiiniensaanti) sekä öljyä, yleensä lohi- tahi rypsi-. Muutaman kerran viikossa iltaruokaan tulee raaka muna kera samanlaisen kaverinsa, munankuorijauhetta ja tarpeen mukaan maitohappobakteereja, piimää, rahkaa tms. lisuketta.
Näillä mennän nyt ainakin toistaiseksi. Kakan määrä on puolittunut ja koira tuntuu voivan hyvin. Nappulasäkin lahjoitin toisaalle.
