Boris on harjoittanut aivojansa naksuttimen ja kosketuskepin avulla.

 

Yön yli nukkuminen avaa uusia oivalluksia, ja vaikka vielä eilen kosketuskeppi toimi lähinnä purkkapallona, tänään oli ihan eri kuviot!

Olen naksauttanut ja palkannut nenäkosketuksesta keppiin. Ensialkuun B oli kovin hätäinen kahmaisemaan koko pallukan tai kepin varren suuhunsa, joten palkkasin ihan aluksi vain pallukkaan katsomisesta. Siitä edettiin vaatimaan liikahdusta kohti palloa, ja nyt osataan jo koskea nenällä. Seuraava etappi on, että nenää pidettäisiin vähän kauemmin pallossa kiinni.

Edistystä myös omistajan taholta havaittavissa:  illan treenistä on videota! Kas tässä linkki videoon. Pätkä on lyhyt 5 namin sarja. Kolmannen namin kohdalla Boris koskee palloa hävyttömän monta kertaa ennen kuin naksautan: yritin saada siltä vähän pidempää nenäkosketusta mutta sainkin monta lyhyttä. Aina ei onnistu.

 

Olen vähän jäämässä koukkuun naksuttimen käyttöön. Boris oppii huimaa tahtia ja todella tuntuu siltä, että jokaisen nukutun yön jälkeen se on oivaltanut sen, missä vielä edellisenä iltana takkusi. Olen alkanut opettaa koiralle sattuneesta syystä myös pysähtymiskäskyä, ja tässäkin naksu on apuna.

 

Tänään ollaan palattu asteen verran normaalimpaan arkeen. Kerättiin todellinen sisustuskukkanen eli lainahäkkimme pois, kun ei sille ole ollut enää tarvetta. Boris oli myös hetken yksin kotona ilman kuuppaa, kun haavassa ei käytännössä ole enää mitään nuoltavaa, niin hyvin se on parantunut. Kun joku on kotona, ei Boriksella ole ollut kauluria päässä lainkaan, eikä myöskään öisin. Tosin edellisyönä laitoin kaulurin sille aamuyöstä, kun se ei lakannut nuolemasta jotain. En tiedä, nuoliko se tassujaan vai säärtä, mutta en saanut nukuttua siltä lipomiselta.

Tulevan syksyn suunnitelmia on hiukan tehty, ja nyt toiveet Boriksen paranemisesta ovat entistä korkeammalla, kun on jotain hauskaa odotettavaa! Mutta siitä lisää sitten lähempänä.