Nyt se sitten on saavutettu, kauan odotettu maaginen kuusi viikkoa leikkauksesta. Oltiin tänään kuvauttamassa Boriksen koipi jälleen HauMaussa. Ja uutiset olivat hyviä!

Luutuminen ei ole vielä täydellistä, mutta liikuntarajoitukset saa poistaa. Jotain tämän suuntaista aavistelinkin, ja olisin ollut superyllättynyt, jos murtuma olisi ollut täysin luutunut. Lähtötilanteeseen nähden kuuden viikon paranemisaika tuntui hirmu lyhyeltä, miten siinä ajassa jalka muka ehtisikään parantua täysin?

Murtumakohdan ympärille on kasvanut aika reilusti arpikudosta / liikaluuta, mutta leikannut lääkäri sanoi sen vähenevän ajan myötä. Röntgenkuvat näyttivät tänään tältä: 

 

Sivulta

 

Edestä (tässä arpisuus näkyy hyvin, murtumakohta on muuta sääriluuta pulleampi)

 

Levyn poistoleikkauksestakin oli alustavasti puhetta. Poisto voidaan tehdä aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua, mutta myös myöhemmin. Hieman pohdittiin sitä, miten paljon levy talvella kylmettää jalkaa, ja aiheutuuko siitä sitten turhaa särkyä koiralle. Poistoleikkaus on huomattavasti pienempi operaatio kuin murtuman korjaus, haavasta tulee paljon pienempi ja toipuminen on nopeampaa, mutta onhan se sitten taas sitä toipilasaikaa, ja tietysti joka leikkauksessa on riskinsä. Nyt tuntuu siltä, että jos kaikki menee hyvin jalan suhteen, jätämme levynpoistoleikkauksen ensi kevääseen, jolloin on tarkoitus joka tapauksessa ottaa Boriksesta lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat. Menisivät sitten samassa rauhoituksessa.

Vaikka uutiset olivatkin odotetunlaisia ja positiivisia, niin iskihän se taas tajuntaan aika rankasti, että paraneminen on pirun pitkä prosessi ja ettei tämä suinkaan vielä ole ohi. Voi hyvin olla, että vielä ensi kesänäkin onnettomuus varjostaa meidän eloa. Mutta voimakkain tunne on silti huojennus: jalassa on kaikki hyvin ja koira saa nyt taas liikkua vapaana, hypätä itse autosta ja leikkiä kavereiden kanssa.

 

Siispä juhlistamme näitä uutisia: siitä on ihan liian pitkä aika, kun olen viimeksi heittänyt koiralle pihalla palloa. Sen aion tänään tehdä, varovasti, kerran tai kaksi. Mutta heitän.