Juhuu. Tänään ensimmäistä kertaa seitsemään viikkoon treeneissä! Eikä Boris ollut läheskään niin huono kuin pelkäsin. Keskittyminen oli välillä vähän riekaleina ja toisia koiria piti tuijotella, mutta se on ehkä ihan ymmärrettävää, kun penikkaa on pidetty visusti piilossa muilta koirilta lähes 2 kk.
Harjoiteltiin paikallaoloa ja hinkattiin perusasentoa. Paikallaolo oli... hmm. Vähän hakusessa. Tavoite oli vaatia koiralta suoritus, josta tietää sadan prosentin varmuudella sen suoriutuvan. Joten yritin pelata varman päälle ja menin vain hihnanmitan päähän, varsinkin kun koiran pää pyöri kuin väkkärä takana olevan nartun suuntaan. Pari kertaa koira nousi, kun koitin korjata sitä pään pyörittelystä. Ja yllättäen makuuasento oli aika vino! Ja kerran meni lonkalleenkin, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt.
"Ja sit mä niinku vaan levisin tänne"
Paikallamakuusta on yksi vidopätkäkin. Ahneella on juur sellainen loppu kuin sanotaan, tuli taas todistettua. Boris on videolla alkuun tosi hyvä, kuuliainen ja keskittynyt, pystyn palkkaamaan moneen kertaan rauhassa ja palaamaan taas hihnanmitan päähän, ja sitten se iskee: ahneus. Päätän hiukan hypähtää. Eikä koira kestä. Korjaamisen jälkeen jää vinoon, mutta pidin tärkeämpänä palauttaa koiran mahd. nopeasti takaisin makaamaan samaan paikkaan, päästä kauemmas, tehdä se hiton hypähdys ja palata vapauttamaan. Video
Välillä osaan olla kuuliainenkin!
Perusasentotreeni teki meille hyvää. Boriksella on hyvä, vahva ja tiivis perusasento ja se tarjoaa sitä mielellään, mutta viilaamistakin löytyy. Ongelmia on ehkä kaksi, tai sitten toinen johtaa toiseen. Boriksen pitkärunkoisuus aiheuttaa sen, että sen takapää jää välillä vinoon, minun jalkojeni taakse. Toisaalta, koira myös tulee perusasenton hiukan liian eteen, eli sen oikea etujalka tulee helposti mun vasemman jalan eteen. Lapa ei siis ole mun polven kohdalla vaan sen etupuolella. Käytännössä koira siis kietoutuu jalkani ympärille (ei silti paina eikä nojaa), ja kun tästä asennosta yrittää lähteä seuruuttamaan, on iso riski potkaista koiraa jalkaan. Tai jos siitä käskee maahan, koira on tuhannen mutkalla, ja karvattomassa, pitkärunkoisessa koirassa se vinous todella näkyy.
Täytyy keskittyä ensin toiseen ongelmaan ja sitten vasta toiseen, eli nyt tarkkailemme ensisijaisesti perusasennon oikeaa paikkaa. Jos vinous jatkuu, hinkataan sitä sitten erikseen.
Nakkeja!! Tässä koira on liian edessä ja etujalka tulee mun jalan eteen. Ilmiö korostuu vielä, koska oikea etujalka on se, jossa murtuma oli, ja Boris välillä keventää sitä istuessaan.
Tässä perusasennon paikka näyttäisi aika ihanteelliselta, mutta ohjaaja vois koittaa olla normaalisti
Paikkapaikoin olin tosi tyytyväinen Borikseen ja sen tekemisen intoon, ja luulen, että kunhan päästään kiinni normielämään kaverikoirineen, toisten koirien perään kyttäily vähenee taas. Paikallamakuuta pitää todella ruveta treenaamaan ihan kellon kanssa, jotta edistyttäisiin siinä.
Hyvä mieli! Ja tuli taas hurja into treenata koiran kanssa tosissaan.
