Tänään oli kontrollikäynti Boriksen tassutulehduksen osalta, ja bakteerejahan sieltä vielä löytyi. Saimme toisen kolmen viikon satsin antibiootteja. Jipii. Mutta vakuutuksen ansiosta käynti oli varsin edukas, omaa maksettavaa jäi 15 euroa ja jokunen ropo päälle.

Osasin kyllä odottaa tätä, eläinlääkäri sanoi jo ensimmäisellä käyntikerralla että kuurit tämänkaltaisiin vaivoihin ovat yleensä pitkiä. Onneksi antibiootit eivät ole laukaisseet hiivaa korviin tai muuallekaan, ja pillerien antamisessakin on jo jonkinlainen rutiini. Ei Boris niitä vieläkään vapaaehtoisesti ota, mutta tyytyy kohtaloonsa.

Arki on ollut tasaista, ei olla tehty juuri mitään merkittävää. Vapaana pinkomista on harmittavan vähän, kun en uskalla enää laskea irti missään missä on riski rusakoihin ja liikenteen sekaan joutumiseen. Päivät on niin lyhyitä ja viikonloppuja niin vähän, että väkisinkin arjen oleminen on vaan sitä remmilenkkien talsimista. Jossain lähiseudulla on juoksunarttuja, sillä Boris on aika poissa tolaltaan. Järjen valo syttyy sen päässä vasta kun se hukkaa ihanat tytönhajut.