Torstain treenit oli pakkasen takia peruttu, joten olen yrittänyt aktivoida Borista sisätiloissa.

Tänään harjoiteltiin vähän kaukokäskyjen asennonvaihtoja, tosin ihan lähietäisyydeltä. Maasta istumaan nousemisessa pylly tahtoo vähän seilata, mutta muuten Boris tekee täsmällisesti. Tosin nakinhimo vie välillä voiton ja koira vaan arpoo asentoja kuin paraskin lottokone.

Noutoa ollaan nyt treenattu puisella kapulalla. Työn alla on pitäminen ja/tai luovuttaminen siten, että saan koskea kapulaan ilman että koira mälvää, heittelee päätään tai sylkee kapulan ulos. Haetaan siis sitä, että irroittaminen tapahtuu vasta käskystä, vaikka pitäisinkin kapulan päistä jo kiinni.

Boris teki ihan hirmu hyvät sarjat tänään! Ilahduin tästä ja pyysin Johannesta kuvaamaan videolle. No kuinkas sitten kävikään... Veto loppui. Pitäminen ihan ok, mutta pari lyhyen matkan noutoa / nostoa, ihan metsään! Boris ei tuntunut muistavan käskyä "hakee" lainkaan, tarjosi vähän mitä sattuu, ja minä sitten jupisin että paa se viedo poikki, ei tästä tuu mitään.

Mutta koska on aina kiva nöyryyttää itseään, latasin videon kuitenkin näytille, kas tässä!

Syy koiran keskittymisen herpaantumiseen olen minä itse. Videokamera on niin pelottava että väkisinkin jäykistyy! Ja koira on ihan pihalla, että miksi ohjaaja jäykistelee ja käskyttää kummallisella äänenpainolla. Ja toisekseen, ei koskaan saisi olla ahne ja ottaa vielä yhtä sarjaa, jos se edellinen meni superhyvin.

Kyllä minä vielä joskus opin...