Boris on löytänyt takajalkansa.
Aloin taannoin opettaa Borista menemään seisomaan pieneen muovikoriin, mutta kun tuli takajalkojen vuoro, homma jämähti täysin. Boris ei kertakaikkiaan hahmottanut, että sillä on olemassa myös takayksikkö johon kuuluu pari jalkoja. Ollaan nyt jumpattu vähän jokanäköistä asentojumppaa, ja viimein takajalat ovat löytyneet!
Tehokkain harjoituskeino meille oli lopulta opettaa agilityn kontaktiesteiden alastuloasennon alkeet, eli takajalat kohteen päällä, etujalat maassa. "Este" on meillä vielä tosi pieni ja matala, kirjapinon avulla korotettu puulevy. Tästä löytyy video, jossa Boris menee levylle. Alkuun tosin kirjapino levyn alla leviää viuhkaksi mutta eipä näyttänyt menoa haittaavan.
Eräänä päivänä rohkenin sitten ottamaan esiin muovikorin ja kokeilemaan, mitä tapahtuu jos vain laitan sen lattialle. Kyllä voi vähästä tulla pieni ihminen iloiseksi, kun Boris tyynesti asetteli takakoipensa koriin! Koria ei siis oltu käytetty lähes kahteen kuukauteen, tehty vain tuota levyllemenoa. Boris oli itsekseen oppinut yhdistämään nämä asiat toisiinsa.
Tässä kaksi videota tämän aamun koppaharjoituksista! Eka video ja toka video. Eniten olen ilahtunut siitä, että nyt Boris tekee ja yrittää kunnes löytää oikean asennon, eikä turhaudu ja passivoidu kuten tapahtui silloin aikaisemmin. Videoilla näkyy hyvin, miten se hakee vielä oikeaa toimintoa jonkin aikaa, mutta toimii aktiivisesti itse koko ajan. Varsinaista käskytystä en ole tähän treeniin ottanut, mutta käytän sanaa "tarkkana", jonka viesti on koiralle suurinpiirtein se, että jatka yrittämistä, ei kelpaa vielä.
Otin videolle myös kaukokäskyjen asennonvaihtojumppaa tältä aamulta, mutta se meni aikamoiseksi sohlaamiseksi. Lisäksi kiroan kuin rekkamies videon alkajaisiksi koska Boris kuopaisee tassullaan kämmenselkääni, joten video jääköön pimentoon.
Torstaina oltiin yli kuukauden tauon jälkeen tokotreeneissä, ja olin huisin tyytyväinen Borikseen! Suuri edistysaskel oli se, että uskalsin seuraamisessa huomauttaa jos kontakti tippui, ja kas vain kun Boris reagoi ja korjasi. Hankalaa hahmottaa koiran todellista osaamistasoa: tahdon että koira tekee iloisesti ja hyvässä vireessä, enkä usko että Boriksen kanssa siihen päästään hihnasta nyppimällä ja vääristä toiminnoista rankaisemalla. Mutta jos ja kun haluamme tässä hommassa edistyä, on minun voitava myös vaatia jotain jonka tiedän koiran osaavan. Kontaktia ollaan reenattu ihan sieltä pikkupenikasta asti, ehkä voisin jo uskaltautua vaatimaan sen ylläpitämistä. Ongelmakohta ei niinkään ole ulkoiset häiriöt vaan se, kun liikkeessä palkkaan namilla, niin naminsyönnin ajaksi/jälkeen Boriksen pää tipahtaa alas. Nyt pieni hihnatuntuma palautti kontaktin nopeasti eikä Boris tuntunut mitenkään paineistuvan korjaamisesta. Se osaa sittenkin!
