Touhukas torstai!
Menimme Jassun ja Piitun kanssa heti aamuksi tokovalmennukseen, joka pakkasen vuoksi jouduttiin supistamaan sisätiloissa tapahtuvaksi noutokapulatreeniksi. Eihän yksi iso huone ihan treenihallia vastaa, mutta ainakin oltiin syynissä ja koirat joutuivat aivojumppaamaan.
Boris oli ensimmäisenä vuorossa. Ei olla pitkään aikaan tehty mitään noutojuttuja, ja se näkyi levottomuutena ja kapulan mälväämisenä. Minä sain enemmän noottia kuin koira, sillä palkkasin levottomasta pito-otteesta huolimatta. Ongelmakohta oli lähinnä naksautuksen jälkeen tapahtuvassa kapulan luovutuksessa: kun minun käteni lähestyivät kapulaa, Boris mälväsi. Tämä kyllä parani kun minä sain käteni kuriin ja aloin luottaa siihen, ettei Boris sylje kapulaa heti naksautuksen jälkeen suustaan. Tehtiin aika alkuharjoituksia, pitoja ja nostoja pienellä välimatkalla. Boris paransi loppua kohden kuin sika juoksuaan, osittain siksi että lakkasin itse jännittämästä ja hermoilemasta. Häiriötäkin se sieti olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin, sillä näissä treeneissä oli monta uutta ja outoa asiaa: vieras sisätila, koulutusohjaaja paljon normaalia lähempänä, Piitu odottamassa omaa vuoroaan muutaman metrin päässä...
Treenin jälkeen suunnattiin lenkille. Ajeltiin naapurikunnan puolelle järvenjäälle, jossa risteili mukavasti moottorikelkkauria. Liikkeellä ei ollut meidän lisäksi kuin pari pilkkijää. Aivojumppatuokio taisi hiukan painaa molempia koiria, sillä mitään hurjia juoksuralleja ei vedetty. Keuhkojen kannalta hillitympi meni oli ihan hyvä, yö oli taas ollut tosi kylmä ja ilma tuntui raa'alta, vaikka aurinko puolen päivän aikaan jo lämmittikin hieman.
Kaveripyllyt
Oikeassa seurassa luppakorvastakin...
... tulee pystykorva!
Kaunis, kaunis Piitu!
"Ja sitten mä menin ihan niinku sekaisin kaikesta tästä lumesta"
Pomppiva rhodesialainen
Lenkin jälkeen lämmiteltiin meillä ja juotiin päiväkahvit. Boris esitteli paikkoja ja viihdytti vierailijoita, mutta väsymys otti lopulta voiton ja molemmat koirat lepäilivät nätisti ja rauhassa.
Talvi alkaa todenteolla rassata meikäläisiä: ei riitä että Boriksen korvanpää on haljennut auki, nyt myös sen pallit on vereslihalla. Totta kai tuommoiset karvattomat killuttimet paleltuvat! En tiedä, minkä nyssykän virkkaan niille suojaksi.
Myös tassut aiheuttavat taas päänvaivaa, ne pirulaiset punoittavat ja kutisevat jälleen. Johan ne kaksi kuukautta olivatkin oirelematta, kun ennen sitä oli syöty 6 viikkoa antibioottia. Menee totaalisesti hermo tähän jatkuvaan sairasteluun! Tassut saavat nyt viikon Malaseb-shampookuurin ja ellei punoittelu sillä taltu, suuntaamme taas ihotautilääkärille antamaan bakteerinäytettä ja ottamaan vastaan antibioottia. Ainut ruokavaliossa muuttunut asia on ollut muutama (siis todella muutama, ehkä 5?) Frolic-nappula, jonka olen antanut silloin tällöin palkkionamuna. Niitä on syöty viimeksi joskus syksyllä, kun tassuoireet alkoivat. Mutta voiko parista nappulasta tulla noin vahva reaktio?
