Tassut nimittäin.

Vai näyttääkö tältä ihan normaali, terve tassunpohjien iho?

Vasen

 

Oikea

 

Kuvat eivät kerro koko totuutta vaikka kuinka koitin etsiä sellaista valaistusta, jossa pohjat näkyisivät mahdollisimman oikein. Ne ovat sunnuntailta, eli 5 päivää sen jälkeen kun tassunpohjista on otettu teippinäyte ja mikroskoopilla katsottu, ettei näytteessä näy niin hiivoja kuin bakteerisolujakaan. Vasen takatassu on selvästi ärhäkämpi, tänään maanantaina tilanne on vielä eilisestä muuttunut siten, että tuo oikea tassunpohja ei punoita noinkaan paljon vaan on hyvin rauhallisen oloinen, kun taas vasen hehkuu punaisena. Vasen on myös koko ajan jotenkin mähmäinen ja eritteinen, vaikka yritän pitää sitä kaikin tavoin kuivana. Ja niitä saakelin rakkulanalkuja on taas takatassuissa.

Järkihän tässä touhussa lähtee.

Tänään etsin kaupungin apteekeista reseptillä meillä määrättyä kortisonisuihketta (Cortavance), mutta sitä ei ollut missään. Huomiseksi tilattiin. Kokeillaan nyt sekin vielä, vaikka olen tosi skeptinen. Paikallishoitona noihin tassuihin on kokeiltu suunnilleen kaikki Basibactista Daktarinin kautta Betadineen, Animal Relaxant -tuotteisiin, mäntysuopaan, Malasebiin, Vetramiliin, Canofiteen... Mitäköhän vielä.

Olen nyt tossuttanut tuota vasenta tassua lenkeillä ja öisin, mutta tuntuu että sekin on aika huono vaihtoehto. Yöllä Boris ei pääse nuolemaan jalkaa, mutta se myös hautuu siellä tossun alla vaikka kuinka illalla viimeiseksi kuivaisin tassunpohjan paperilla. Lenkeillä taas joka paikassa on niin märkää, että tossu kastuu nanosekunnissa ja taas jalka hautuu. Mutta olen uskotellut itselleni, että tossu suojaa tassunpohjaa mekaaniselta rasitukselta?

Sanomattakin on kai selvää, että tassu pidetään puhtaana. Kumma kyllä, mutta mielestäni mäntysuopa on ollut jopa parempi tökötti kuin lääkeshampoo Malaseb... Oikea takatassu on mäntysuovalla rauhoittunut selvästi.

Mietin usein itsekseni, että mitäköhän mieltä minusta mahdetaan tuolla turuilla ja toreilla olla, kun en katso aiheelliseksi vaieta koirani vaivoista. Mutta tulen aina siihen lopputulokseen, että mulle henk.koht. on loppujen lopuksi aivan sama, mitä musta ajatellaan. Koirallani on tällaisia ongelmia sen terveydessä, se on fakta, eikä asioista vaikenemisella saavuteta mitään hyötyä kenellekään. Päinvastoin. Kenenkään etu ei ole, että hyssyttelisin ja salaisin asioita, jotka rassaavat minua omistajana ja hetkittäin heikentävät koirani elämänlaatua. Enemmän tai vähemmän perinnöllisiähän nämä vaivat ovat, mutta ei Boriksen sairastaminen ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika enkä minä etsi syyllistä. Mutta sairaudet ja vaivat eivät poistu sillä ettei niistä puhuta.