Pääsiäisen pyhiä on vietetty uskomattoman lämpimässä kelissä! Pitkäperjantaina äitini tuli kylään ja uurastimme koko päivän pihalla haravien ja oksasaksien kanssa. Boris toimi virallisena valvojana ja kepinlajittelijana. Alkuillasta ajoimme äidin mukana kotikulmilleni yhdeksi yöksi, ja lauantaipäivänä kävimme kummityttöni nimipäivillä. Boris pääsi sinnekin mukaan ja touhuili omiaan aidatulla pihalla. Perheen omat laumanvartijat oli suljettu talliin syömään luita, niin säilyi rauha maassa.
Boriksen pentumainen riehakkuus alkaa pikkuhiljaa hälvetä, eikä se jaksa enää hirveästi hössöttää vieraista paikoista ja ihmisistä, eikä onneksi myöskään lapsista! Veljeni hämmästeli kun Boris ei oikein välitä silittelyistä: tulee kyllä katsomaan mutta kääntyy pois jos sitä meinaa ruveta silittelemään. Ehkä se siis joskus vielä on rhodemaisen arvokas eikä juuri piittaa muista kuin omista ihmisistään?
Omalla pihalla ollaan aloitettu liuskekiviurakkaa. Vanhat, painuneet ja ruohottuneet kivet kaivettiin ylös ja tehtiin pohjatöitä uusiksi, jotta kivet saataisiin takaisin vähän järkevämpään järjestykseen. Boriksen mielestä lapiotyöt olivat ehdottoman kova juttu!
Pihastamme yksi sivu on aitaamatta, ja tänään taas kirosin sitä. Irtokissa koitti livahtaa sitä kautta pihaan, suoraan Boriksen nenän edestä, ja Boris lähti kuin ammuttu. Omat refleksit on tullut niin nopeiksi että ennen kuin edes tajusin, olin rääkäissyt koko keuhkojen tilavuudelta kiellon, ja kuin ihmeen kaupalla Boris pysähtyi. Niin kyllä taisivat pysähtyä kaikki naapuritkin...
Hiton irtokissat, olen aivan kypsä niiden kuljeskeluun!
Tuumaustauko
Pojat neuvottelee
Raksahommat vaatii veronsa
