Boriksella on ollut tehokkaita treenipäiviä tällä viikolla! Nyt kun lumet ovat sulaneet silmissä, ollaan voitu ottaa itseksemmekin omalla pihalla pieniä juttuja.

Ohjatuissa treeneissä oltiin torstaina, tunnin aiheena tokohyppy. No joo, ei se ihan putkeen mennyt. Jo alkutunnista Boriksen fokus kiinnittyi leikattuun berninarttuun, ja siinähän se fokus sitten pysyikin. Kun tuli meidän vuoro hypellä, Boris hyppäsi kerran ja otti ritolat. Karjuin sille eitä kitapurje väpättäen mutta silti se kaahasi berniä liehittelemään. Boris palautettiin varsin räväkästi niskaperseotteella hyppyesteen luo, mutta varsinainen treenaaminen meni sitten siinä. Bernin perään ei enää kohellettu, mutta ohjaajammekin totesi, että minun pitää opetella palautumaan ja palauttamaan koira taas työskentelyvireeseen senkin jälkeen, kun joudun sitä kovemmin oikaisemaan. Pari ihan ok hyppyä saatiin tehtyä, mutta koska adrenaliini ja kiukku jää minuun tuollaisen perseilyn jälkeen, on Boriksen tekeminen liehittelevää ja epävarmaa vaikka kuinka koitan ohjata sitä normaalisti.

Toisaalta ihan hyväkin, että Boris joutuu joskus karvaasti huomaamaan luvattoman lähtemisen seuraukset. Olosuhteet kuitenkin olivat tässäkin turvalliset, eikä se tosiaan lähtenyt räyhäämään vaan liehakoimaan. Berninomistaja olisi tietysti voinut estää Borista, mutta hänen mielestään tilanne oli ihan ok... No, minusta ei ollut.

 

Tänään käynnistettiinkin vapaamuotoiset omatoimitreenit meidän koulun koiraharrastajien kanssa! Joukkoon mahtui monenlaista menijää, osa tosi tavoitteellisia ja pitkällä olevia harrastajia, ja osa sitten vaan atmosfääriä aistivia pentusia tai "maalaiskoiria".

Eka kerta oli vähän sellaista tutustumista ja häseltämistä, kukin teki vähän mitä tykkäsi ja toiset koittivat parhaansa mukaan olla avuksi mm. henkilöryhmänä ja hallittuna häiriönä. Boriksen kanssa otin pikkuisen jääviä liikkeitä ja kahteen kertaan paikallamakuun rivissä muiden kanssa, ensin väljemmin vain kolmen koiran kesken ja sitten hiukan tiiviimmin viiden koiran kesken. Boris oli ihan super! Pysyin melko lähellä ja kävin palkkailemassa ahkerasti, mutta olin ihan supertyytyväinen pänikän suoritukseen. Oltiin treenaamassa kauppakeskuksen parkkipaikan tuntumassa, ja siinä treenasi toinen koiraporukka alueen toisella laidalla, ja ohi ajoi reilusti autoja, koiria tuli ja meni ja ääntäkin lähti. No problem! Pidin tarkoituksellani treenin lyhyenä ja köykäisenä, Boris oli aamupäivästä kanssani tallilla ja siellä se paineli menemään sydämensä kyllyydestä joten energiatasotkaan eivät olleet ihan priimaa tehotreeniä varten.

Ongelma meillä on vireen säilyminen, etenkin seuraaminen on Borikselle helposti tosi puuduttavaa. Kontakti tippuu ja nenä menee maahan. Olisihan se huippukiva jos koira olisi maaninen jonkun lelun tai nakin perään, mutta kun aina ei vain kiinnosta muu kuin nuuskuttelu ja maisemien katselu...

 

Tassuista varovainen tilannekatsaus: Cortavancea on suihkittu nyt kolme päivää ja tilanne näyttää inasen paremmalta. Oikea takajalka on käytännössä katsoen oireeton, vasenkin rauhoittunut huomattavasti. Ristin jokaisen hiussuortuvanikin että tämä kehitys jatkuisi!