Boris kävi tänään eläinlääkärillä tassukontrollissa ja pitkästä aikaa saimme hyviä uutisia: tassuista otetussa näytteessä ei ollut hiivaa eikä bakteerisoluja! Huh hei. Jos sitä uskaltaisi vaikka päivän tai kaksi olla iloinen ja tyytyväinen.

Takatassut punoittavat edelleen vähäsen, joinain päivinä enemmän ja joinain vähemmän, mutta mitään ylimääräistä sieltä ei nyt tänään löytynyt. Yritetään siis pitää tilanne tällaisena hoitamalla mahdollisia oireita joko Canofite-tipoilla tai paikalliskortisonisuihkeella, mutta ainakaan suun kautta ei tarvitse popsia lääkkeitä. Ihanaa! Hiivalääkkeet veivät Borikselta ruokahalun lähes kokonaan, ja muutenkin koira oli alakuloisen oloinen. Nyt ollaan oltu vajaa viikko ilman lääkitystä ja normaalin ilakoiva Boris on taas täällä, ruokahalu samoin.

Jotain atopian kaltaista oireilua Boriksen vaivat saattavat olla. Näytin lääkärille tänään Boriksen kainaloiden ja nivusten ihoa, joka on ajoittain tummaa ja ikään kuin kerää jotain töhnää, joka ei kuitenkaan lähde pesemällä. Ennen joulua syöty 6 viikon ab-kuuri siisti ihon kaikkialta koirasta todella hyväksi, mutta nyt tummumista on taas havaittavissa. Lääkäri oli sitä mieltä, että jotain muutoksia Boriksen kropassa ja ihossa on koko ajan käynnissä, mutta onneksi oireet ovat melko lieviä noita tassuvaivoja lukuunottamatta.

 

Vahtikatse

 

Ruokintapuolella koitan hakea oikeaa tasapainoa, jotta ihon oireilu pysyisi minimissä. Boris syö joka päivä kolmea eri öljyä, joita kaikkia annostellaan ihan muilla vehkeillä kuin pipeteillä, ja jokunen viikko sitten aloitin sille sinkkikuurin ihon kunnon vahvistamiseksi. Laskennallisesti sillä nimittäin jäi sinkinsaanti melko reilustikin alle saantisuositusten. Jos oireiden taustalla on atopia, niin yritetään nyt auttaa kehoa kaikin mahdollisin tavoin ja katsotaan, onko sillä vaikutusta. Eläinlääkäri sanoikin meille jollain käyntikerralla kun tuskailin Boriksen oireita ja vaivoja, että ikävä kyllä allergisen tai atooppisen koiran hoitaminen tulee aina olemaan jossain määrin työlästä tasapainoilua oireiden ja oireettomuuden välillä, puhumattakaan siitä, että koiraa täytyy jatkuvasti jaksaa tarkkailla "sillä silmällä" jotta oireilun voisi paikantaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

 

Kevät!

Kuvassa näkyvä lappunen Boriksen korvassa on kirurginen liimaside (Sorbact), jonka olen havainnut melkoisen näpsäkäksi haljenneen korvankärkihaavan hoidossa. Haava on ollut todella paskamainen vaiva, jatkuvasti auennut uudelleen ja vuotanut kuin seula, mutta nyt näyttäisi taas ihan kelvolliselta, kunhan vain maltan pitää haavan lapun alla suojassa niin kauan, että se on todella parantunut. Noissa lapuissa on bakteereja imevä haavatyyny, ja jos haava ei vuoda eikä tyyny kastu, voi samaa lappua pitää haavan päällä viikonkin. Yllättäen näissä myös teippi on pitänyt, eikä se ole ärsyttänyt korvalehden ihoa, toisin kuin kävi yleisesti suositellun Leukoplast-teipin kanssa.

Odotan todella hartaasti kesää ja toivon sormet ja varpaat ristissä, että Boris saisi olla terveenä ja vaivattomana, ja pääsisin harrastamaan sen kanssa niin kuin on suunniteltu. Viime heinäkuun onnettomuudesta alkaen meidän elämä on ollut yhtä lääkärillä ravaamista ja sairastamista ja suunnitelmien perumista, vaikka ei sillä onnettomuudella tietenkään ollut mitään tekemistä näiden ihovaivojen kanssa. Huonoa tuuria vaan osunut liiaksi yhdelle koiralle. Nyt jo riittäisi tätä laatua!