Tänään aloitettiin agilityn alkeet paikallisen koirayhdistyksen 8 kerran kurssilla. Tätä on odotettu! Kurssi lähti liikkeelle aivan alusta eli esteisiin tutustumisesta, ja ensimmäisen tunnin aiheena oli tavallinen hyppyeste, putki ja kepit. Sen verran ollaan Boriksen kanssa päästy ottamaan tuntumaa agiesteisiin, ettei näiden kanssa ollut mitään ongelmia. Päinvastoin, Boriksen silmät kiiluivat siihen malliin että mieluisa laji löytyi.

Hyppyesteitä otettiin ensin vain yhtä kerrallaan, siten että koira jäi esteen taakse ja tuli kohti ohjaajaa esteen yli käskyllä, ja siten että ohjaaja liikkui koiran mukana esteen ohi kun koira hyppäsi. Lopuksi otettiin kaksi hyppyestettä peräkkäin suoralla linjalla.

Putki oli alkuun aivan lyhyt (Boriksen mielestä liian lyhyt) ja lopputunnista venytettiin sitä vähän pidemmäksi. Suorana se kuitenkin pysyi koko ajan. Putki oli Boriksen lemppari, mikä ei tullut yllätyksenä! Hauska nähdä Boris niin täpäkkänä ja terävänä ja keskittyneenä, selvästi näki että sillä oli mukavaa.

Kepeissä oli ensin ohjurit eli muoviset kaaret ohjaamassa koiraa oikeisiin keppiväleihin, mutta Boriksen kanssa päädyttiin ottamaan ne pois. Keppivälit kävivät kovin ahtaiksi isolle koiralle, ja ohjureiden kosketus kylkeen sai Boriksen ponkaisemaan kepeiltä pois. Ilman ohjureita Boris löysi oikean pujottelurytmin muutaman toiston jälkeen eikä vaatinut ihan hirmuisesti edes ohjeistusta. Totesin, että voidaan kyllä koittaa ohjureita joskus myöhemmin uudestaan jos tarve tulee pienentää pujottelukaarta, mutta tässä vaiheessa pujottelu näytti sujuvan luontevammin ilman.

Sekä koiralle että omistajalle jäi hyvä mieli ja into tehdä enemmän ja lisää! Onneksi tunnit ovat kahdesti viikossa, toivon että päästään pikapuolin etenemään ja saadaan lisätä vähän vauhtia harjoituksiin.

 

Boriksen korvavaivat näyttäisivät menneen parempaan suuntaan. Oikea korva kutiaa vielä hetkittäin, mutta enää Boris ei niin paljon ravistele ja raavi. Laitan kuitenkin tippoja vielä pari päivää, jotta kutinan aiheuttajasta päästäisiin kokonaan eroon. Korvalehden pää on onneksi pysynyt ummessa, taidettiin selvitä sen kanssa säikähdyksellä. Tassut ovat edelleen varsin priimakunnossa!