Boris - Pöykö - Pökö - Pökötti täytti tänään kaksi vuotta!
Synttäripäivänä ei jäykistelty vaan tehtiin sitä mikä on Boriksesta parasta: käytiin tyttöystävän kanssa juoksemassa ja painimassa (ja vähän treenattiinkin siinä sivussa).
Piitu heitti odotetusti talviturkin kun järvi osui matkan varrelle, mutta Boris yllätti ja teki saman tempun! Tosin kuvatodisteiden mukaan on mahdollista, että Boriksen tarkoitus oli kävellä veden päällä eikä suinkaan vajota sinne:
Järvestä nousi monsteri
Synttäripönötyksiä ei nyt tullut kuvattua, mutta kakkua syötiin. Tosin Piitu ei ollut kovin kohtelias synttärivieras vaan koitti syödä myös Boriksen annoksen. Treenitkin menivät lämmöstä huolimatta ihan mukavasti, joten uskallan olettaa että Boris oli ihan tyytyväinen syntymäpäivänsä sisältöön. Tällä samalla päivämäärällä juhlitaan myös pikkuponini Mikun synttäreitä - vanhalle gubbelle napsahti kunnioitettavat 25 vuotta mittariin!
Boris on meille maailman rakkain, murheenkryyni ja riivinrauta. Ei ole päivää jolloin se ei saisi meitä hymyilemään. Olen valtavan onnellinen siitä että Boris on, etenkin kun viime kesänä sen menettäminen oli niin lähellä.
