Nyt on päästy agilityssä siihen vaiheeseen, että kaikki esteet on käyty läpi (keinua ja a:ta lukuunottamatta), ja saatiin tehdä pientä rataa. Hui hai kun laji muuttui heti haastavammaksi! Tehtiin kahdenlaista radanpätkää hiukan eri järjestyksessä, mutta esteet olivat molemmilla samat: yhteensä neljä hyppyä, kepit, kaksi putkea ja puomi, tosin vielä madallettuna. Siinä radan tuoksinassa tuli opeteltua myös yhtä ohjauskuviota, valssia.

Vettä satoi kuin saavista kaataen koko tunnin ajan ja Boris näytti hivenen myrtyneeltä, mutta tsemppasi hyvin. Yllättäen puomi oli tällä kertaa kaikkein varmin este, vaikka sitä ei olla harjoiteltu kuin vasta kerran ennen tätä. Boris eteni kuitenkin varmasti ja rohkeasti ja teki namikupin kanssa siistit alastulokontaktit. Kepeillä Boris on paljon ohjaajaa parempi, minä sohlaan ja tökin sitä vääriin väleihin ja olen sen tiellä ja kaikkea muutakin mahdollista.

Vauhdin lisääntyessä huomasin, että Boris jää ikävästi kiinni minuun ja kyttää vain kättäni eikä osaa vielä omatoimisesti hakeutua esteille. Tosin ei kai se ole tokokoiralta mikään ihme - tähän asti ollaan opeteltu tiukasti sitä, että minun lähelläni pysytään tiiviisti ja tarkasti eikä itsekseen ole suotavaa huinia mihinkään.

Tänään meinasi taas Boriksen nenä painua maahan kesken työnteon, ja vähän piti koittaa myös tuijotella kentän ulkopuolella olevia koiria. Rasittavaa!