Piitun omistaja Jassu lähti meille silmäpariksi sateiseen sunnuntaihin kun suuntasin isolle nurmikentälle tekemään lyhyen tokotreenin Boriksen kanssa. Tällä kertaa olin niin kuin oikea koiranohjaaja - olin ihan paperille asti suunnitellut treenattavat asiat ja pysyin päätöksessäni.
Listalta löytyi:
- leikki
- perusasento-kontakti-käsky-kontakti-liikkeelle-kontakti-vapautus
- luoksepäästävyys (asenteella nyt käyttäydytään tai ei hyvä heilu)
Alunperin listalla oli myös paikallamakuu yksin 2 min, mutta koska satoi niin päätin olla ahnehtimatta ja jätin koko märässä maassa makuuttamisen pois.
Tällä kertaa olimme treenaamassa yksin ilman koiraseuraa, mutta paikalla oli kuitenkin häiriötä jalkapalloa pelaavan miesporukan muodossa. Myös vesisade on Borikselle ikävä kyllä häiriö, joten jo siitä syystä halusin pysyä listassani ja tehdä nopean treenin siten että varmasti onnistutaan. Kävelytin Borista ensin hetken, koska olen todennut että sille ei sovi suoraan autosta työntekoon ottaminen.
Itse treeniosioon olen todella tyytyväinen! Vitsit kun se olisi aina tällainen. Nyt sentään oli joku näkemässä että kyllä se koira osaa! Sain itsekin luottoa siihen etten vain kuvittele sen osaavan.
Boris todella leikki. Se on ihmeellistä ja ihanaa ei-saalisviettikoneen omistajalle. Sade ei haitaanut sitä eikä häiriö, vaan se repi ja retuutti lelua ihan tosissaan. Otin sen pari kertaa irrotuksen kautta sivulle, käskytin "seuraa" ja kun kontakti pysyi, palkkasin lelulla. Ei lainkaan huono!
Kontaktitreenit menivät jopa paremmin kuin kotona sisätiloissa. Ok, ehkä parhaimmillaan etenimme kaksi askelta, mutta ne kaksi olivat tiiviissä kontaktissa! Käytin liikkeessä namikättäni rinnan päällä, mutta perusasennossa namilla houkuttelua ei tarvita vaan käsi voi olla normaalisti. Uusi käskysana tuntuu nyt tarkoittavan Borikselle katsekontaktia ja etenkin sen pitämistä, sillä nyt se käskysanan jälkeen oikein tiivistää ja tarkentaa tuijotustaan, kun vielä viikko sitten (vanha) käsky sai sen tipauttamaan katseensa ja valahtamaan ponnettomasti liikkeelle. Olin iloinen ja onneksi tajusin lopettaa treenit niin lyhyeen, että Boris olisi vielä tehnyt lisää.
Luoksepäästävyyskin meni ennakkopelkoon nähden hyvin. Ohjeistin Jassun siten ettei kauhistu jos ja kun väännän Borikselle ratakiskosta sen että lähestyvän ihmisen syliin ei kiivetä. Mutta mitä vielä, yhden kerran jouduin ottamaan vähän voimakkaammin Boriksen takaisin sivulleni, ja sen jälkeen toistot menivät tosi kivasti. Pylly pysyi maassa. Hillityt kehut ja vapautus, ja koira autoon.
Haettiin Piitu kotoansa treeneihin ja koitin vastapalvelukseksi olla Jassun apuna heidän treenivuorollaan. Sen jälkeen päätettiin ajaa koirapuistoon katsomaan, jos siellä olisi tyhjää ja voitaisiin laskea koirat juoksemaan. Olihan siellä, ja hetken Boris ja Piitu painelivat kaksistaan menemään. Sitten mukaan liittyi suursnautserinarttu Emma. Oli jännä katsoa Boriksen reagointia vieraaseen partanaamaiseen narttukoiraan, sillä tähän asti partasuukoirat ovat olleet ainoita joilla Boris on yrittänyt murista! Tosin ne ovat olleet uroksia kaikki. Ensin Boris olikin koko selkäirokeesi pystyssä ja hyvin jäykkänä Emman lähellä, mutta kun analyysi toisen sukupuolesta tuli tehdyksi niin jäykistely loppui. Ja sitten se takapuoli olikin Emman kiinnostavin puoli... Piitu-parka jäi ihan vaille huomiota kun Boris liehitteli Emmaa, jolla kuulemma on taipumusta villitä urosten päitä myös juoksujen ulkopuolella.
Sitten puistoon saapui vielä Emman kaveri, jackrusseliuros Edi, mutta tässä vaiheessa totesin että vahinkoja välttääkseni otan Boriksen puistosta pois. Ja päätös oli ihan oikea: Boris ja Edi haistelivat toisiaan aidan läpi ja Boris alkoi pitää syvää kurkkumurinaa. Borista kutsui auto ja muut koirat saivat jatkaa rallia keskenään.
Kun lopulta päästiin takaisin kotiin, Piitu ja Boris juoksivat vielä pikaiset rundit meidän pihalla ja varmistelivat, ettei meidän nurmikkoa ainakaan naapurit pääse kadehtimaan!
