Ihan ensiksi pakko raportoida, että nyt on pitkästä, pitkästä aikaa mennyt kokonainen kuukausi siten, että Boriksella ei ole ollut mitään vaivaa. Se tuntuu suorastaan hämmentävän ihanalta.

Tassut ovat pysyneet priimakunnossa ilman mitään hoitoja tai systeemejä, ja itse olen kyennyt hölläämään pipoa sen verran, että saattaa mennä viikkokin ilman että edes kurkin tassuväleihin. Korvien kutinat ja töhnäämiset menivät myös ohi, tosin toisessa korvalehdessä on edelleen pieni haava. Enää se ei ole ihan kärjessä vaan korvalehdet sisäpinnalla, joten se ei ole läheskään samalla lailla ärhäkkä vuotamaan kuin se vanha kärkihaava. Tätä olen rasvaillut Vetramillilla ja toivon että se joskus menisi umpeen, mutta se ei haittaa eloa ja menoa eikä vaivaa koiraa, niin en jaksa hermostua sen olemassaolosta.

Tokon suhteen ollaan tehty pieniä kontaktiharjoituksia sisällä melkein joka päivä. Välillä sujuu, välillä ei. Boris tahtoo vähän ahdistua kun se ei heti osaa oikein, ja yritän nyt löytää siitä ja itsestäni sen vaihteen, että yrittäminen jatkuu vaikka välillä menisi pieleenkin. Huomenna saadaan ylimääräinen silmäpari katsomaan vierestä, mitä tapahtuu. Toivon että siitä on apua! Leikkimistä ollaan myös opeteltu sisätiloissa, omalla pihalla ja torstain agitreeneissä parkkiksella ennen omaa vuoroa. Uusi aitokarvainen ja -nahkainen köysilelunpätkä tuntuisi olevan Borikselle hyvin mieluinen: riittävän kevyt, pieni ja pehmeä, mutta kuitenkin liehuvainen ja kiinnostava.

Agilityssä meillä on jäljellä enää yksi kerta alkeiskurssia. Yhden tunnin jouduin jättämään väliin koska olin sairaana. Viime kerralla tehtiin aika simppeliä rataa sekä otettiin ensin pikku-A:ta ja lopulta täysikokoista. Borista ei huimannut lainkaan vaan se teki A:n huolellisesti ja innokkaasti. Puomilla sillä on tosi hyvät kontaktit mennen tullen, A:lla saattaa tulla ongelmia ylösmenokontaktin kanssa. Kepit ovat Boriksesta tylsiä eikä se tunnu oppivan niitä millään kädellä ohjaamalla. Ehkä pitäisi kuitenkin kokeilla ohjureilla tai verkoilla, jotta Boris pääsisi tekemään itsenäisesti ja joutuisi itse hoksaamaan, mikä keppien idea on. Nyt se joko seuraa lihapullaa silmät sokkona, tai jos ohjaan ilman namia, se tylsistyy ja toteaa että turhaan minä tässä kiepun kun ei tuolla ole kädessä mitään.

Toivottavasti seura saa koottua alkeisjatkoryhmän niin pystyttäisiin jatkamaan harrastusta! Ehdottomasti pitäisi opetella ainakin sitä, että Boris irtoaisi minusta kauemmas ja hakisi itse esteitä. Niin, ja toki minun pitää myös oppia ohjaamaan sitä selkeämmin ja vahvemmin.