Boriksen kaverirepertuaari laajeni vapun kunniaksi, kun käytiin kyläilemässä kaveriemme luona. Kavereillamme on perunkarvatonkoira Tekla sekä cirneco dell'etna Harrison, nyt 7 kk vanha uros. Boris on tavannut Teklan ennenkin ja saanut aina kylmää kyytiä tältä matriarkkanartulta. Sen sijaan Harrison on Borikselle uusi tuttavuus.
Pikkupylly ja isopylly
Hiukan jännitin, miten Boris käyttäytyy Harrisonin seurassa. Boriksella ei ole ollut aikuisiällä yhtään uroskaveria, se ei ole ollut tekemisissä itseään näin merkittävästi pienempien koirien kanssa eikä myöskään pentujen. Harrisonissa yhdistyivät kaikki nämä!
Turhaan jännitin. Käytiin ensin lenkillä koko kolmikon kanssa, ja hetken hihnassa kävelyn jälkeen päästiin turvalliselle metsäalueelle jossa voitiin laskea koirat irti. Boris ja Harrison löysivät heti yhteisen sävelen ja pinkoivat peräkkäin menemään niin että varvut vaan lentelivät. Harrisonilla on hyvä, vahva elekieli, ja se ulahti heti jos Boris törmäsi siihen liian lujaa. Koska Boriskin on hyvä kommunikoimaan toisten koirien kanssa, se oppi välittömästi, kuinka Harrisonin kanssa sopii leikkiä, eikä näillä kahdella sitten ollut mitään vaikeuksia tulla toimeen toistensa kanssa.
Oli jännä huomata, miten Boriksesta kuoriutui hetkittäin ihan todella aikuinen, kun porukassa oli mukana oikea pentukoira. Boriksen ensireaktio Harrisoniin oli hämmennys eikä suinkaan leikkiin haastava riehakkuus, niin kuin sillä normaalisti aikuisten koirien kesken on. Tosin se riehakas leikkivaihdekin löytyi sieltä, kunhan Boris oli ensin selvittänyt itselleen, mikä tuo sinne tänne kimpoileva pieni otus oikein on. Harrisonilla on kuitenkin jo uroksen elkeitä, se nosti kovin ponnekkaasti koipeaan ja merkkasi kaikki samat puut ja pusikot kuin Boriskin, eli ihan pikkupentu-kategoriaan ei sitä voinut enää laskea.
Teklaa ei poikien riehuminen kiinnostanut lainkaan, se jolkotteli lenkin siististi jonossa meidän ihmisten kanssa ja sisälle päästyään vetäytyi omaan koppaansa vartioimaan. Sieltä se kävi sanomassa pari painavaa sanaa jos Boris tuli liian lähelle, ja Boris siirtyi kuuliaisesti etäämmäs. Naisten saunavuoroon Tekla kyllä osallistui ja tuli meidän kanssa ylälauteelle löylyihin.
Tekla pedissään
Ssiällä Boris ja Harrison painivat pitkään ja hartaasti! Kaverukset ovat naaman pigmenttiä lukuunottamatta täsmälleen saman värisiä, ja välillä oli vaikea tunnistaa mihin oma koira loppui ja mistä toinen alkoi. Boris leikki todella nätisti ja huomaavaisesti Harrisonin kanssa, vaikka pikkuriiviö ei aina tehnyt sitä ihan helpoksi. Harrison tunki Boriksen etujalkojen väliin, puri sitä kainaloista ja korvalehdistä ja huulista, kiipeili Boriksen selän päälle ja muksahteli sieltä miten sattuu alas kun Boris nousi seisomaan. Monta kertaa näki ihan selvästi, miten Boris oikein levitti ja nosteli etujalkojaan ettei vain astuisi Harrisonin päälle.
Tässä kuvia hurjista pedoista:
Olen todella ylpeä Boriksesta ja siitä, miten hienosti se osasi olla! Helpottaa omaa elämää todella paljon, kun koiraan voi tällaisissa tilanteissa luottaa.
Kojootti väsyi
Iltaa kohden meno rauhoittui ja koirat vetäytyivät levolle. Sylikoira-ainesta on sekä Boriksessa että Harrisonissa, vaikka kokoeroa onkin reilut kolmekymmentä kiloa:
