Jatkoimme agilityharrastusta alkeisjatkoryhmässä, joka kokoontuu kerran viikossa. Tänään oltiin toista kertaa treeneissä. Lopputulema: toimii kun toimii ja kun ei niin ei.
Rata oli tänään simppeli hevosenkengänmuotoinen vauhtirata, jossa ei kikkailtu ohjauksia vaan mentiin suoraa ja lujaa. Pussi oli ainut erikoisuus, muuten oli vain putkia ja hyppyjä. Ensimmäinen kierros oli oikein hyvä, vaikka pussilla jouduttiin hetki tahkoamaan. Minun pitää muistaa, että Boris on vielä epävarma ja se täytyy työntää loppuun asti vieraammalle esteelle, eikä vaan roiskia kauempaa ja toivoa, että koira osuu. Palkkasin ensimmäistä kertaa agitreeneissä lelulla ja Boris leikki iloisesti ja kirmaili kunniakierroksia riepunsa kanssa. Tämä hyvä.
Rataa muokattiin hieman seuraavalle kierrokselle, ja kontaktiesteistä tuli mukaan puomi. Edelleenkään kovin kummoisia ohjauskuvoita ei tarvittu, ja loppuun oli suoran putken ja kahden hypyn loppusuora, jolla harjoiteltiin irtoamista. Nyt ei sitten ottanut sujuakseen. Borikselta menee jotenkin maku koko touhuun eikä se enää tee innokkaasti, etenkin hypyt se kiertää ja on todella vahvasti kiinni minussa. Puomia se menisi edestakaisin itsekseen, ja kun kiellän sitä, se paineistuu ja muuttuu veteläksi. Päädyttiin sitten olemaan tahkomatta, ja otettiin pelkkää loppusuoraa, ensin vain yhden esteen yli namikupille, sitten kahden esteen ja lopulta putken ja kahden esteen kautta kupille.
En tiedä, pitäisikö Borista lämmitellä ja innostaa enemmän myös sen jälkeen, kun se on ollut hetken autossa huilimassa, vai johtuuko tuo sen vetelöityminen pelkästään paineistumisesta. Puomi on sen lempieste, ja on mälsää kieltää koiraa kentällä, mutta ellen kiellä niin Boris viipottaa puomia päästä päähän heti kun hetkeksi herpaannun. Mitä tästä opimme, en saa herpaantua...
Tokomotivaatio on ihan kadoksissa, ei huvita treenata vaikka kovasti vannoin että startataan syyskuussa oman seuran kisoissa. Vähän sentään aktivoiduin ja naksuttelin Borikselle yhtenä iltana nenäkosketusta alustaan ja makuulla ollessa maahan, mutta sen enempää ei olla pienen koiran aivosolusia rassattu. Ihan kohtuullisen tyytyväiseltä tuo vielä vaikuttaa, vaikka onkin elellyt melko tapahtumaköyhää elämää viime viikot.
