Maalais-Boris ja huoltojoukko ilmoittautuu! Kahdeksan päivän muutto- ja remonttikaaos alkaa vihdoin olla takanapäin, ja päästään kunnolla asettumaan taloksi.

Boris selvisi muutosta oikein hyvin. Toki se oli hieman stressaantunut, kun noin monta päivää tehtiin hommia kellon ympäri vielä vieraassa talossa, kaikkialla haisi maali ja koiraa vain komennettiin pois jaloista eikä ehditty mitenkään muutoin huomioida. Mutta nyt kun ollaan jo parina päivänä ehditty välillä istua alaskin, huonekalut alkaa olla paikoillaan ja kotiutuminen alkanut, niin Boris on pärjännyt koko ajan paremmin.

 

Elokuun ilta laitumella

 

Hevosten kanssa elelyynkin Boris rupeaa jo tottumaan. Muutaman ensimmäisen päivän sen piti ikkunasta haukkua joka kerta, kun se näki vilahduksen hevosesta, vaikka ulkona ne olivat sille ihan tuttu juttu. Ei se raukka vielä ymmärrä, että samat kopukat saattavat näkyä myös sisältä käsin! Varsinaisella lenkillä ei olla oltu viikkoon, mutta Boris juoksee mukana kun kuskaan hevosia laitumien ja tallin väliä. Aika monta kilometriä niistäkin reissuista kertyy! Eiköhän lenkkeilykin palaa kuvioihin nyt kun aletaan olla kohtalaisen järjestäydytty tänne.

Vahtihaukkuminen on lisääntynyt aivan räjähdysmäisesti, osin varmasti siitä syystä, että uudet nurkat tekevät Boriksen epävarmaksi. Ei se vieläkään mikään räksyttäjä ole, mutta reagoi haukulla paljon entistä herkemmin.

Ponit iltapalalla

 

Immu armas pussipää

 

 

Kovin on kaikki uutta ja ihmeellistä, mutta silti jotenkin tuntuu, ettei me olisi voitu tämän paremmin valita. Näin minä haluan elää.