Kaveri on ollut meillä kolme päivää ja on kuin olisi ollut porukassa aina. Kulkee mukana eikä todellakaan pelkää mitään. Tänään on korjattu laidunaitaa, Igor kurvaili jaloissa mukana, laukkasi laitumen pitkässä heinässä, muksahti pieneen ojaan ja mönki sieltä reteästi ylös niin kuin mitään ei olisi käynyt.
Sisällä se leikittää lelujaan hurjalla pörinällä, on vallannut Boriksen loungen ja kömpii sinne väsyttyään yksinään nukkumaan. Yksinään! Makuuhuoneeseen! Vaikka kaikki muut ovat olohuoneessa! Ja tyyppi täyttää huomenna 8 viikkoa. Mihin minä sen kanssa vielä joudun?
On Igorilla omakin peti (jossa on hiukan kasvuvaraa...) ja kuten kuvatodiste osoittaa, nukkuu se sielläkin joskus. Ja pitkin lattioita myös.
Boris alkaa vähän lämmetä ajatukselle, että Igor on ehkä sittenkin tullut jäädäkseen. Tänään on jo nähty sisäpainileikin alkutahteja! Tosin siihen liittyi aikamoista laukkaamista ympäri asuntoa myös, mutta katsoin sitä sormien läpi.
Leikittäiskö?
Pyyntö hyväksytty!
Huii mikä peto!
Igor on pakon edessä joutunut autoilemaan tänään ja eilen vähän turhan paljon noin pieneksi pätkäksi, ja se on ollut ainoa asia mistä se ei ole ollut niin mielissään. Autoilu on tylsää! Ja aika pelottavaa. Ja silloin pitää huutaa kurkkupilli suorana. No, tämä tietää paljon ajoharjoituksia pienillä matkoilla, niin eiköhän se siitä lähde sujumaan.
Ja sitten vielä pakolliset pentutassukuvat:
sileät töpsöttimet
Ja tottumattomaan silmään vielä aika hurjan näköiset takatöpsöttimet kaksoiskannuksineen
Mikä tyyppi!
