Boris mököttää ja odottaa kyytiä joka hakis hänet pois pikkuperkeleen luota
Toinen päivä alkaa olla voiton puolella! Yö meni kohtalaisen rauhallisesti, Igor nukkui suurimman osan ajasta ja sai vain yhden väsykiukkuhepulin aamuyöstä. Tuossa pennussa on potkua! Kun sitä alkaa ottaa päähän, se tekee sen todellä tiettäväksi.
Boris on vieläkin aika jäykkänä pennun suhteen, pelkää ja stressaa ja väistelee sitä sisällä. Eilen illalla se rähähti kerran Igorille sohvalta, kun Igor kurkotti lattialta kohti. Mutta Boris on kuitenkin kyennyt syömään oman ruokansa, ja ollaan koitettu järjestää sille omaa aikaa ilman pennun läsnäoloa, joten eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan.
Maitoviikset: stressi saa Boriksen suun vaahtoamaan
Igor on ollut todella reipas! Se on jo oppinut nimensä, tai ainakin se reagoi siihen. Se tahtoo olla mukana kaikissa puuhissa, ei säiky eikä arastele mitään, syö hyvin, ymmärtää jo sisäsiisteyden päälle (paitsi aamulla kun se hoksasi vesikupin ja latki vettä ihan vaan latkimisen ilosta varmaan litran, ja pissasi suunnilleen siinä juodessaan saman verran...), murisee ja pörisee leluilleen ja riepoo niitä varsin tomerana. Millään pedillä tai viltillä se ei halua maata, vaan mönkii aina paljaalle lattialle ja pötköttää siinä tyytyväisenä. Rhodenomistajalle tämä on ennenkuulumatonta käytöstä!
Tänään ollaan oltu aidanrakennuspuuhissa pihalla.
Pikkuperkele avustaa
120-senttisen aidan rakentaminen tuntuu tässä kohtaa jotenkin hätävarjelun liioittelulta, mutta ehkä aidan korkeus tulee vielä joskus tarpeeseen.
Kun oltiin oltu tarpeeksi pitkään pihalla ja Boris oli kyllästynyt luimuiluun ja mököttämiseen, se alkoi varovasti leikittää Igoria. Vauhtia sillä on vielä ihan miljoonasti, mutta Igor on rohkea eikä pelkää yhtään, joten kyllähän siinä saatiin pari leikinpätkää aikaiseksi!
Lopulta Boris rentoutui sen verran, että se uskalsi mennä makuulle Igorin lähellä. Jos tulkitsen oikein, tästä ei ole pitkä matka siihen että juoksuleikki muuttuu painileikiksi.
Juuri ja juuri samassa kuvassa
