Mikä viikonloppu!
Oltiin Igorin kanssa kaksin reissussa, kun Igorin kasvattaja oli järjestänyt koulutusleirin Hartolaan, Kunkkulan koirakeskukseen. Kolmen tunnin ajomatka sujui varsin mukavasti, Igor veteli hirsiä mennen tullen eikä möykännyt käytännössä lainkaan. Perjantai-iltana ohjelmassa ei ollut muuta virallista kuin majoittautuminen ja tutustuminen, mutta Igor pääsi myös tekemään ensimmäisen jälkiharjoituksensa, kun tallasin sille kasvattajan opastuksella ruudun ja kylvin osan iltaruuasta sinne. Ruudusta suoriuduttiin miten kuten, Igor oli aika väsynyt temuttuaan pentuesisarustensa kanssa eikä oikein jaksanut keskittyä. Kai sitä ainakin aivojumppana voisi alkaa noita jälkiä tallata!
Lauantaina meille saapui tottelevaisuutta kouluttamaan Mikael Laine. Koska suurin osa leiriläisten koirista oli pentuja, kävimme teoriaopetuksessa läpi tottelevaisuuden alkukouluttamista. Kentällä pikkupentuset ottivat pari muutaman minuutin pätkää, ensin seuraamisen opettelua, luoksetuloa, istumista, seisomista ja maahanmenoa, ja toisella kertaa opetettiin ohjaajaa leikkimään pennun kanssa oikein. Meidän vinkuvainen kanalelu osoittautui hyväksi, varsinkin kun sitä tuunattiin vähäsen lisäämällä siihen ohut naru jonka kanssa lelua sai vedettyä rivakammin ja luonnollisemmin liikkein pois pennun ulottuvilta. Igor oli hyvin pätevä pieni koiranalku, leikki ja touhusi kentällä oikein iloisena. Itselleni leirin suurin anti oli saada alkusysäys edessä olevaan koulutusoperaatioon - pentu on vielä pieni, mutta aika paljon sille voi alkaa opettaa jo nyt. Tykkäsin kouluttajan tavasta aloittaa siitä, että koiralle rakennetaan alusta saakka oikea vire tehdä hommia, eli kentällä pitää olla iloa ja eloa, ja pennulla kuuluu olla kivaa. Ohjaajalta vaaditaan heittäytymistä, aktiivisuutta ja rentoutta, koiraa pitää kehua tunteella ja keskittyä vain siihen, että on koiran kanssa kaksin läsnä kentällä, viis siitä montako silmäparia tuijottaa.
Koulutuksen ohessa pentuset pääsivät painimaan keskenään. 9-päisestä pentueesta oli lauantaina paikalla 7, joten vilinää riitti!
Igor ja siskolikka
Igor oli koko reissun tosi mallikelpoisesti, nukkui nurisematta koko yön vieraassa paikassa, tosin meillä oli mukana Igorin oma kevythäkki jossa se on tottunut viettämään yönsä. Päivällä se vietti aika paljon aikaa autossa, sielläkin tyynenä ja rauhallisena, ja kun oli toiminnan aika, se oli heti valmiina ja hyvällä mielellä. Reipas ja rohkea pätkä!
Lauantai-iltana ajeltiin kotiin, vaikka leiri jatkuikin vielä sunnuntaille. Boris oli kotona ollut kuulemma vähän allapäin, ja kun saavuimme, se otti pennun ilolla vastaan. Ehkä se sittenkin tykkää siitä vähäsen?
