Igor-kakkanaama ("Kakkis") on opiskellut itselleen harrastusta ja pakottanut siinä sivussa minutkin opettelemaan uutta lajia, jossa olen totaalisen keltanokka. Viime päivät olen siis kökkinyt perä pystyssä tuolla laidunmailla ja tallannut Igorille jälkiä! Aika vähän vielä ymmärrän, Igor tuntuu ymmärtävän enemmän, eikä se kai ihmekään ole, sillähän se hajuaisti on.
Havaintoja: jos pennun on liian nälkä, ei tule mistään mitään. Igor vetää kuin heikkopäinen ja jos en päästä sitä etenemään, se ottaa naminhajun ilmasta eikä maasta, ja sätkyttelee entistä kiihkeämmin joka suuntaan. Liian nälkäisenä se ei myöskään malta syödä joka askeleesta nappuloita, vaan koheltaa eteenpäin hurjaa tahtia tai vaihtoehtoisesti kyntää maata kuonollaan kun roikun hihnassa jarruna, hukkaa suunnan ja pyörii kuin väkkärä. Kyllä se siitä sitten taas rupeaa työhön kun saan sen nenän eteen- ja alaspäin, ja aina loppujälkeä kohden sen tahti rauhoittuu ja meno alkaa näyttää hiukan jäljestämiseltä.
Toisekseen jälkeä ei kai pidä tallata liian lyhyeen ruohoon eikä alusta saa pennullekaan olla liian helppo? Tänään tein tämän virheen ja huomasin, että supernälkäinen ja kiihtynyt Igor alkoi sihtailla namusia silmillään eikä nenä tehnyt mitään, paitsi otti hajua ilmasta, kun tuuli tuli jäljeltä päin. Ja varmaankin jäljelle saisi aika nopeasti ruveta lisäämään pituuttakin? Nyt olen tehnyt n. 10-15 metrin jälkiä joissa on aika paljon namusia (ruokanappuloita) joka askeleella, ja askelvälit ovat melko olemattomat. Eli ruokaa on koko ajan. Mutta ei tuo silti malta syödä?
Täytyy kysäistä, jos "naapurin" kouluttaja ottaisi meidät vielä tänä syksynä mukaan jälkikurssille, niin saataisiin tämä jäljestämishomma käyntiin ennen talvitaukoa. Monenmoista virhettä voi varmaan näinkin simppelin kuuloisessa lajissa tehdä, jos yksinään tuhertaa. Kaikkea ei mitenkään osaa kysyä teoriassa, ja jos vaikka osaakin, tuolla maastossa tekee kuitenkin väärin jos joku osaavampi ei huuda vieressä että ei noin.
Igor oli myös tiistaina kuokkimassa Boriksen tokotreeneissä. Iksu teki kaikki osaamansa temput kentällä, eli sivulletuloa ja seuraamista imuuttamalla sekä istumista, maahanmenoa ja seisomista. Eipä tuo sitten muuta osaakaan, mutta ei tunnu myöskään vaivaantuvan mistään ympäristöistä, on innokas ja hyväntuulinen ja puuhakas aina ja kaikkialla. Kanalelukin sai kyytiä kentällä, ja lopun aikaa Igor veti sikeitä autossa.
Boriksen osalta treenit menivät myös aika mukavasti! Ihan aluksi tehtiin paikallamakuu 2,5 minuuttia. Boris makasi melkoisen levottomasti, tärisi aivan holtittomasti (varmaan osin kylmästä ja osin jännityksestä) ja nousi kerran varovasti puoliksi seisomaan, mutta meni heti takaisin maahan kun ärjäisin sille. Kävin palkkaamassa pari kertaa, koska raukka näytti olevan niin kovin epävarma tehtävästään. Toisista koirista se ei kyllä ottanut häiriötä. Tämä on kyllä tosi hyvä, että tehdään noita makuita joka treenikerralla! Varmuuttahan ei saa kuin harjoittelemalla...
Treenien teemana oli seuraaminen. Tehtiin Boriksen kanssa käskytettynä napakka kaavio käännöksineen ja juoksuineen. Käännöksethän ovat aivan levällään ja hirveitä, mutta tykkäsin silti tosi paljon Boriksen tekemisestä. Tämä oli vähän shokkihoitoa meille molemmille, kun olen ollut niin hirmuisen varovainen tuon seuruuttamisen suhteen. Kaavio oli ehkä normaalikoirakolle lyhyt, mutta meille pitkä kuin nälkävuosi... Korjattavia asioita: ohjaajan on ruvettava kävelemään! Hiipparoin kuulemma aivan liian hitaasti ja varovasti, ja Boris himmailee vieressä. Lopuksi otin suoran pätkän niin että kävelin kovempaa (tuntui puolijuoksulta ja silti yleisöstä huudettiin, että vielä reippaammin!), ja kas, kyllähän se koira sieltä tuli, ja aika mukavasti tulikin. Hupiliikkeenä Boris teki vauhtiluoksetulon ihmiskujan läpi pitkällä matkalla, ja siitä suoraan autoon.
Nyt siis pelko pois, vauhtia masiinaan ja treeniä vaan!
