Toissayönä heräsin siihen, että pihalla haukkuu koira. Ja koska pihalla haukkui vieras koira klo 02 ja jotain, niin kohta myös makkarissa haukkui koira. Vedin unenpöpperössä vaatteita niskaan ja sytyttelin pihavaloja ja etsin taskulamppua, ja rymysin katsomaan, minkälainen vieraileva stara siellä louskuttaa. No, ei siellä ketään näkynyt. Aikani sohin taskulampulla pilkkopimeään ja aloin jo itsekin epäillä kuuloani ja järkeäni. Menin takaisin nukkumaan vain herätäkseni parin tunnin päästä siihen, että pikkupaskiainen oksentaa yömajassaan pikkukiviä ja yrittää pokkana rouskuttaa ne uudestaan mahaansa, jos ne vaikka toisella kierroksella sulaisivat? Kopeloin pimeässä sieltä oksennuskasojen joukosta kaiken kovan mikä sormiin osui ja vein pari vilttiä pesukoneeseen. Rentouttava yö, todella.
Eilen illalla otettiin sitten vähän enemmän kontaktia siihen "kuvittelemaani" vierailevaan tähteen. Päästin Boriksen yhdentoista maissa viimeiselle pissalle pihalle ja ihmettelin, kun se heti ovelta alkoi murista ja pöhistä pimeään. Komensin sitä olemaan kunnolla ja huutelin samalla Igoria pihalle, kun Boris lähti kuin ammus hurjalla rähinällä tallia kohti. En ehtinyt nähdä, mitä siellä kävi, mutta joku Borista pienempi tumma eläin siinä oli, ja sen kanssa Boris veti kunnon pyörähdykset pihalla. Huusin sisälle isännälle että tulee apuun ja huusin pihalle Borista ja temmoin taas jostain kenkiä jalkaani ja taskulamppua käteeni, kun Boris sitten olikin taas ovella koko selkäirokeesi pystyssä. Tungin sen ovensuusta sisään ja kiitin onneani, että Igor oli lusmunnut keittiössä enkä ollut ehtinyt saada sitä ulos! Taas lähdettiin taskulamppujen kanssa haravoimaan pimeitä pusikoita ja yritettiin etsiä, minkä toverin kanssa Boris oli matsannut. Ei ketään missään.
Ja yllätys yllätys, yöllä heräsin taas siihen että pihalla haukkuu koira. Nyt tyydyin vain kyttäämään verhojen raosta enkä taaskaan nähnyt ketään. Hulluksihan tässä tulee! Koira sen on oltava, vaikka eilen illalla olin hetkittäin jo varma että se on susi tai ahma tai ilves tai minikokoinen karhu... Boris kiertää tonttia jännittyneenä ja nuuskuttaa ja merkkailee - vierailija ei siis ilmeisesti ole narttu! Eilisillan rähinäepisodin aikana en ainakaan nähnyt vierailijalla mitään liivejä tai tutkapantaa, mutta kai se silti jonkun metsäkoira on. Ihmettelen vaan sellaista metsäkoiraa, joka yö toisensa jälkeen nuohoaa samalla pihalla, vaikka jo kerran sai sieltä häädön reviirin omistajan taholta.
Tänään ohjelmassa on sitten pihanaitausprojektin viimeistely pikavauhdilla, ei todellakaan huvita olla kaikkia iltoja yksin kotona ja pissattaa pentua tuolla pimeässä, kun ei yhtään tiedä, mikä otus sieltä ampuu iholle.
Tässä kohtaa se keskikaupungin valaistu kotikatu ei oikeastaan tunnukaan niin huonolta paikalta pitää pentua.
