Igor kasvaa ja voimistuu. Tällä hetkellä sen suosituin lempinimi on mammas lilla satan, ja se on varsin kuvaava nimi se. Tuo pentu on tulta ja tappuraa kun se jostain kiukustuu, ja viime aikoina se on kiukustunut aika monesta. Äänijänteet on löydetty ja pentu murisee varsin uskottavasti ikäisekseen kun se ei tahdo tehdä jotain. Yleensä siis rauhoittua. Käsissäni on epäilemättä hyvin, hyvin erilainen koira kuin Boris oli ja on - Boris lähes 2,5 v. ei ole koskaan, ei edes pikkupikkupentuna murissut ihmiselle, ei leikillään eikä tosissaan, ei kiukkuhepulissa, ei milloinkaan. Sen on saanut kuriin pahalla katseella, se on osannut aina rauhoittua itsekseen ilman ohjeistusta, eikä se ole millään lailla ikinä kyseenalaistanut asemaansa minun alapuolellani.
Igor on toista maata, sen tietää jo nyt vaikka se ei ole vielä edes kymmenviikkoinen. Kunpa osaisin kasvattaa sen oikein, riittävän napakasti mutta kuitenkin siten, että meidän välille rakentuu hyvä side ja luottamus. Pikkuperkele osaa olla todella ihana, täpäkkä ja valloittava silloin kun se sille päälle sattuu, mutta kun se on riiviötuulella niin luulen että joudun venyttämään pinnaani vielä paljon pidemmälle kuin luulin edes olevan mahdollista.
Toisaalta Igorin ja Boriksen pentuaikojen välillä näkyy eroja myös siinä, että yksinkertaisten käskyjen oppiminen on ollut Igorilla paljon nopeampaa kuin Boriksella. Igor tietää jo, mitä tarkoittaa "ei ota", "irti"-käskyllä se irrottaa myös lelusta kesken repimisleikin, ja "riittää"-käskyä haukkumisen ja kissojen jahtaamisen hillitsemiseksi opetellaan joka päivä.
Tänään palattiin Boriksen kanssa ruotuun tokoilun suhteen. Aloitettiin oman seuran tavoitteellisen tokon valmennusryhmässä! Meidät huolittiin mukaan vaikka ei olla kilpailtu vielä. Olosuhteet eivät todellakaan olleet meidän: jännittävä omistaja, kaatosade, ja ryhmässä yksi juoksujaan tekevä narttu, jonka treenivuoro oli tietenkin ennen meitä. Ja aiheena leikkiminen. Jipii.
No, Boris ei leikkinyt. Nameja se söi kun tungin niitä puoliväkisin sen suuhun. Lisäksi otettiin luoksetuloja pentutyyliin ihmiskujan läpi, nämä ok. Myöhemmin tein vielä hiukan kontaktiharjoituksia, nämäkin kohtalaiset, mutta vesisade sai Boriksen kyyryilemään kuin sitä olisi piiskattu, ja se luimuilu ottaa minua aivoon ja minun turhautunut mielentilani välittyy koiraan joka luimuilee entistä enemmän, ja siinä sitä sitten räpelletään. Lopuksi tehtiin vielä paikallaanmakuu, joka yllättäen oli Boriksen tämän päivän paras suoritus. Maahanmenoon se tosin vaati ehkä puoli miljoonaa käskyä ja lopulta venytin sen namilla houkuttelemalla lammikkoiseen hiekkaan, mutta se makasi hyvin paikallaan. Kävin palkkaamassa pari-kolme kertaa enkä ollut ihan täydessä matkassa, mutta olin tyytyväinen Borikseen! Ei sen ilme mikään mairitteleva ollut, mutta pysyi kuitenkin maassa eikä vilkuillut juurikaan vieressä makaavan nartun suuntaan.
Kotimatkalla oli aikaa miettiä syntyjä syviä. En oikein tiedä, mikä järki koko tokoilutouhussa Boriksen kanssa on - ei se loppuviimein ole niin palkitsevaa yrittää tunkea kolmionmallista palikkaa pyöreästä reiästä. Jos koira ei nauti tekemisestä, ei palkkaudu oikein mistään ja omistajalla on jatkuvasti sellainen tunne että treenaaminen junnaa paikallaan koska koiralla ei vain ole moottoria joka veisi sitä eteenpäin, niin ketä varten oikeastaan edes harrastan? Tähän päälle vielä jatkuva sääkarttojen kyttääminen ja hyvien kelien rukoileminen, niin treenaamisen ilo on toisinaan aika kaukana. Minulla on kunnianhimoa ja tavoitteita, haluaisin edetä harrastuksessani enkä olla jatkuvasti sillä tasolla, että hion alkeellisia asioita ja yritän puhkua koiraan treenikentällä sitä samaa iloa, joka siinä pilkahtelee esiin kotipihalla. Boris on ihana ja rakas koira, korvaamaton, mutta ehkä siitä ei vain ole tähän hommaan. Sen myöntäminen lähinnä itselleni on aika rankka paikka.
En suinkaan ole heittämässä tokoharrastusta Boriksen kanssa romukoppaan, mutta ehkä Igorin tulon myötä voisin vähän höllätä Borikselle lataamiani suorituspaineita. Toivon, että Igorissa olisi luontaisesti sellaista potkua ja potentiaalia, että pääsisin sen kanssa edistymään ja tavoittelemaan niitä tavoitteita, joita olen harrastamiselleni asettanut. Ja Boris saisi vapauden olla sellainen kuin se on - hyvänä päivänä hyvä, ja huonona päivänä se saisi olla rauhassa.
No, katsotaan. Nämä ovat tunnelmat tänään.
