Tänään oli Boriksen agilitytreenit, jotka menivät oikein mallikkaasti! Rata oli aika kimurantti 12 esteen syherö, jossa oli kääntöä ja vääntöä ihan reilusti tällaiselle amatööriparille. Boriksen into pysyi oikein hyvin yllä ja se kesti jopa toistoja, ja leikki sekä palkkioksi että verrytellessä! Hienoa hienoa. Jokunen viikko sitten ilmennyt putkiongelmakin on jäänyt taakse ihan itsestään: tänään Boris jopa karkasi itsekseen kerran putkeen, kun vielä hetki sitten se ei tahtonut suorittaa putkea edes käskyllä. Olin oikein tyytyväinen Borikseen! Se oli myös mukavassa vireessä kun otin vähän tokoilujuttuja omaa vuoroa odotellessa.

Pennun tulo on tehnyt Boriksesta ahneen, ja kouluttamisen kannalta se on tietysti oikein hyvä juttu. Mutta noin arkielämässä... Vaatii totuttelua! Boris on ollut siitä epätyypillinen rhode, että se on ollut ennemminkin nirso ja huonosyöntinen kuin ahne varas, mutta Igorin saapuminen on tehnyt siitä ikinälkäisen. Se varasti yhtenä päivänä olohuoneen pöydältä kulhosta täyden suullisen juustonaksuja, vaikka seisoin vain muutaman metrin päässä! Boris joka ei ota ikinä mitään ilman lupaa, ja jonka ulottuville on huoletta voinut jättää vaikka yöksi ties mitä syötävää. Nykyisin Boris myös nuohoaa keittiön työtasot niin pitkältä kuin nenä yltää, ja aamupalapöydän tarjottavat pitää laittaa keskelle pöytää jos ei halua, että kieli käy vähäsen vaan maistamassa...

Aamukahvi ei vielä maistu

 

Tänään ennen agitreenejä kävin verryttelylenkin molempien koirien kanssa. Hihnassa. Ei muuten ollut ihan vaivatonta! Boris vetää hajujen perässä kuin mikäkin maalaistollo, ja Igor "panta-on-kaulassani-ehkä-viidettä-kertaa" poukkoilee joka suuntaan, sotkeutuu kaikkiin piuhoihin ja kiihdyttää vaan vauhtia kunnes on niin solmussa että menee jalat alta. Pitäis vissiin vähän ruveta harjoittelemaan tätä.

 

Igorin kanssa olen treenannut nyt tottiksen alkeita keittiössä. Päiväruoka syödään kädestä palkkana, ja äkkiä tuo pikkujamppa on päässyt juonesta jyvälle. Täytynee opetella treenaamaan hanskat kädessä, tuo meinaan vie nahatkin kun se nakertaa sormien lomasta ruokamössöään. Täpäkkä se on, ja ihana, kun tekee niin tosissaan! Ollaan harjoiteltu seuraamista ja perusasentoja, sekä istumista, makaamista ja seisomista. Kiva tyyppi! Alkaa vähitellen tuntua omalta.