Kolmetoistaviikkoinen Igor on viime aikoina kasvattanut paljon jalkoja ja vähän karvaa ja jonkun verran myös päätä ja nenää. Korvat seilaavat ropellien lailla lappukorvista joka suuntaan sojottaviksi ruusukorviksi ja kaiken maailman muunnoksiksi tältä väliltä. Sopivassa vastatuulessa myös pystykorva-look onnistuu. Saas nähdä mihin asettuvat, omaa silmää miellyttäisi eniten sellainen melkoisen keveä malli, eikä aina tartte niin symmetrinenkään olla. Näyttelytähteä ei siis haettu...

Kolmetoistaviikkoinen Igor painaa 16,6 kg. Enpä juuri enää huvin vuoksi tuota nostele!

Kolmetoistaviikkoinen Igor on oppinut kiipeämään itse sohvalle, ja oppinut myös esittämään ettei osaa, jotta joku vähän pukkaisi pyllystä apua. Aika usein pukkaakin, koska tuon ikäinen beauceronpoika osaa näyttää syötävän sievää naamaa halutessaan jotain.

Eilen Igor söi iltapalaksi puutarhasta pikkulinnun. Ei tosin napannut sitä itse vaan taisi varastaa kissalta. Kivasti se toi sitä minulle useammassa erässä kun kutsuin, mutta ei oikein ollut yhteistyöhaluinen kun koitin ottaa jäännöksiä sen suusta pois. Tehtiin sitten sopuratkaisu, minä sain puolet ja Igor söi puolet. Maha toimii kuin junan vessa, ei ripaskasta tietoakaan. Luomuruokaa...

Tottisharjoittelussa Igor on varsin pätevä tyyppi, pursuaa intoa kun tehdään jotain (joka päivä vähäsen, yksi ateria syödään joka päivä palkkana temppuilusta), syö minulta sormetkin ja napottaa aina vaan kontaktissa vaikka kuinka yritän viestiä, että toiminta loppui jo.

Kolmetoistaviikkoinen Igor ymmärtää jo melko hyvin, että pissalla ja kakalla käydään ulkona; joskus tosin vielä pissa on nopeampi kuin ajatus. Igor syö kolmesti päivässä, kaksi ateriaa nappulaa ja yhden lihaa sekä rustoluita. Kaikki uppoaa mitä kuppiin laitetaan, vatsa toimii moitteetta, Igor käy ja kukkuu ja lepääkin toisinaan. Yksinolokin sujuu ihan mukavasti, vaikka nykyinen elämänmeno on sellaista ettei koirat ole juuri koskaan yksin tai kaksinkaan kotona. Yöt Igor nukkuu kevythäkissä jotta ei häiritse Boriksen unta, mutta päiväaikaan koirat ovat samassa tilassa keskenäänkin. En näe tarvetta erotella poikia toisistaan kun siihen ei ole syytä. Rustot meillä kyllä syödään (vahingosta viisastuneena) portin eri puolilla, niin molemmat malttavat pureskella eväänsä kunnolla eikä mene ylettömäksi hotkimiseksi. Samoin portti on välissä kynsienleikkuun ja temppujen tekemisen ajan, jotta kukin saa suoritusrauhan.

Kolmetoistaviikkoinen Igor on varsin vinkeä kaveri, päivä päivältä kuuluu enemmän ja enemmän tähän meidän laumaan, ja tulee joka päivä tärkeämmäksi.