Tänään aurinkoisen syyspäivän kunniaksi ajettiin anoppilaan metsälenkkeilemään. Bella lähti mukaan ja teeskenteli varsin uskottavasti, ettei Igoria ole sille olemassa. Pentu keskittyikin lähinnä kaahaamaan edestakaisin ja nuuskuttelemaan omiaan. Ei se muutenkaan ole läheskään samanlainen ärsyttävä naamalle hyppijä kuin Boris oli aikanaan.
Bella-mummo
Suppilovahveroita oli niin että niihin melkein kompastui! Omassa pakastimessa on sieniä jo ihan riittävästi, mutta en vaan voinut kävellä kaikkien hyvien keskittymien ohi, joten keräsin sitten pari kakkapussillista anoppilaan jätettäväksi. Bella toimi laaduntarkkailijana ja Boris ja Igor silppureina ja tuholaisina.
Igorin korvat hakevat paikkaansa. Useimmiten ne ovat päässä miten sattuu, nurjasti ja nurinpäin, mutta välillä kun ne ovat olevinaan rennosti, ne näyttävät tältä:
Oikea on taitoksella ja vasen lurpallaan. Mahtaako siitä tulla korvapuoli vai lähteekö tuo vasenkin vielä taittumaan?
Koko jengi
Kotimatkalla poikkesin eläinkauppaan ostamaan kissoille uuden vessan ja hiekkaa. Myyjä tuli kantoavuksi ja ilahtui suunnattomasti kun näki että minulla on beauceronin pentu takapaksissa. Otin Igorin ulos ihailtavaksi ja juteltiin pitkät pätkät beusseista. Myyjällä oli pentukuumetta ja beussi oli rotuvalinnassa vahvoilla. Igor sai runsaasti kehuja niin ulkoisesta habituksestaan kuin avoimesta ja rohkeasta luonteestaan. Röyhistelin hiukan rintaani, sillä Igor on kyllä kaikkien kehujen arvoinen. Mitään "elämän perusasioita" ei ole sille tarvinnut opettamalla opettaa - vieraat ihmiset on kaikki kivoja eikä ketään arastella, kaupungin häly ja möly on ihan ok vaikka kotona eletään hyvinkin hiljaisessa ympäristössä, ja kaikkialle minne minäkin menen, voi tulla reippaasti mukana, riippumatta siitä, millainen alusta on käpälien alla. Tykkään!
Matkapahoinvointia Igorilla tosin hiukan on. Pari viikkoa meni tässä välissä ilman yhtään oksennusta, tänään oli taas purjottu monta läjää sekä meno- että tulomatkalla.
Muunsin pienen Fordini koira-autoksi kaatamalla takapenkit kokonaan pois ja siirtämällä koiraverkon heti etupenkkien taakse. Nyt sopii sikaosastolle molemmat! Koiraverkko tosin on joku Bilteman halpamalli, ei kovin kaunis eikä taatusti kolariturvallinen viritys, mutta saa nyt luvan ajaa asiansa siihen saakka että päätän, vaihdanko autoa ja jos vaihdan, niin mihin. Kovin kalliita mittatilaushäkkejä ei huvita lähteä tilaamaan jos päädyn kuitenkin myymään nykyisen menopelin pois ja ostamaan esim. pakettiauton.
Boris pöyhkeänä
Boriksen tassut voivat vaihteeksi ihan ok. Malaseb-pesukuuri (ja oikeasti tarpeeksi pitkä shampoon vaikutusaika!) tehosi ja nyt tassut ovat taas rauhoittuneet. Pari yötä on menty ilman tossuja eikä Boris ole nuollut jalkojaan. Hyvä näin. Ruokapuolella olen aloittanut taas reilun rasvatankkauksen ja lisännyt ruokavalioon Molkosanin, joka on maitohappobakteereja sisältävä maitoheravalmiste. Molkosanilla voi kuulemma myös pestä/pyyhkiä hiivaisia korvia ja tassuja, eli tuotteen pitäisi olla hyvää sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Saas nähdä, miten tuleva talvi meillä sujuu noiden Boriksen tassusten kanssa. Kieltämättä jännittää aika lailla.
