Tarkkaavaisimmat ovat huomanneet, että blogissa ei ole pitkään aikaan ollut Boriksen terveyspäivityksiä. Varsin mainio asia, sillä lähestulkoon koko kesä ollaan menty ihan niin kuin normaalin koiran kuuluukin eikä mitään päiviteltävää ole ollut sillä rintamalla. No, nyt sitten taas on.

Ne tassut. Takatassut. Tai oikeastaan Se Tassu, vasen takatassu. Tekisi mieli itkeä ja kiroilla, kun en vain voi käsittää, mikä tuota koiraa vaivaa. Koko kesän se on mennyt ja huininut niin kuin ei mitään, ilman pesuja ja tossutuksia ja kyttäämistä, viikkoja ellei kuukausia meni niin, etten edes kurkistanut sen anturaväleihin. Enkä herännyt öisin nuolemiseen eikä pedeissä ja sohvissa ollut märkiä laikkuja varpaiden imeskelystä. Nyt on. Tänään aloitin taas Malasebilla pesemisen, istuttiin Boriksen kanssa kylppärin lattialla shampoon vaikutusaikaa, Boris nakersi possunkorvaa ja minulla oli "hyvää aikaa" miettiä, mikä taas mättää.

Molemmat takatassut ovat vähän epänormaalin näköisiä, mutta vasen on selvästi huonompi. Se on ollut huonompi koko ajan, kesälläkin, vaikka ihossa itsessään ei mitään erityistä ole näkynyt. Karvat ovat olleet syljen värjäämät ja iho jotenkin hiukan outo, mutta ei hoitoa vaativa eikä Borista kiusaava, joten olen antanut olla. Nyt ykskaks anturavälit ovat märkäiset, haavaiset ja punaiset, paperilla kuivaamisesta huolimatta koko ajan kosteat, ja tassuun kertyy omitusita mustaa ruvenkaltaista töhkää joka ei irtoa pesemällä eikä hinkkaamalla. Tänään ajelin koneella karvat anturapuolelta kokonaan pois, molemmista takajaloista. En tiedä onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa, mutta kokeillaan nyt sitäkin.

Ja taas mietin syitä ja yhteyksiä, mikä johtuu mistäkin, mikä on syy ja mikä seuraus. Stressi? Tuskin, sillä kesän aikana olemme muuttaneet, remontoineet ja meille on tullut pentu, eikä ongelmia. Ruoka-aineallergioista olen teoriana luopunut lähes kokonaan, Boris on syönyt kirjavasti kaikenlaista ja typistetymmin vain muutamaa tiettyä, ja oireilut menevät ihan omassa syklissään, oli kupissa mitä vain. Siitepölyt? Ajanjakso ei täsmää. Nyt vaaka kallistuu siihen, että syynä on kelien muuttuminen, syksy ja kosteus. En tosin tiedä, miksi kesän sadejaksot eivät aiheuta oireita? Mutta viime syys ja talvi ja kevätkin olivat aikamoista tassunhoitorumbaa, kun taas kesäksi oireet lakkasivat, hoidosta johtuen tai siitä huolimatta. Nyt näköjään mennään taas. Atopia oireilee ymmärtääkseni ihmisilläkin näin?

Yksi vaihtoehto, jota tänään puntaroin, oli lihaskipu. Voisiko takatassujen nuoleminen olla oire kivusta? Voisiko lihaskipu johtua kylmästä ja jännityksestä? Borista kyllä takitetaan jo, että sinällään minun on vaikea uskoa sen palelevan niin paljon, että sillä löisi selkä jumiin. Mutta ehkä tämäkin vaihtoehto on mietittävä. Tassunpohjien nuoleminen on hyvin raivoisaa, sitä tapahtuu pääasiassa yöaikaan, ja Boris menee lähinnä transsiin nuollessaan jalkojaan. Voisiko olla, että nuoleminen onkin syy ihon rikkoontumiselle, eikä suinkaan ihon kutinasta johtuva seuraus? Lihaksiston kuntoa voisi käydä hierojalla selvityttämässä, hieronnasta on tuskin mitään haittaa vaikka kaikki olisikin kunnossa.

Vähän on matala mieli taas. Hyvän kesän jälkeen olin toiveikas, että Boriksen oireilut olisi viimein oireiltu, mutta olin väärässä. Aion nyt viikon verran jatkaa omatoimista paikallishoitamista Malaseb-pesuilla ja muilla laajan koiralääkekaappini tropeilla, mutta ellei tassujen tilanne tästä kohene, on taas suunnattava lääkäriin. Johan siitä taitaa olla puoli vuotta kun Boris on viimeksi käynyt!

 

Pennunkutaleesta vielä sana tai kaksi: Igorille tuli eilen täyteen 14 viikkoa ja painoa oli 18,9 kg. Solakka poika, näyttää kasvavan varsin suoraan vaikka tahti onkin hirmuinen. Minkäs teet, tuo ei nyt vaan pysy missään kilo/viikko -kasvuvauhdissa. Virtaa siinä on kuin pienessä kylässä, pöllöilyenergiaa ihan yhtä paljon kuin helposti kanavoitavaa tekemisen tarmoakin. Oma flunssani on ikävästi rajoittanut pennun kanssa treenaamista, mutta eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu. Naksuttimeen olen Igorinkin ehdollistanut, ja ollaan opeteltu hurjan tärkeitä temppuja kuten etutassujen nostamista korokkeelle sekä tassujen laittamista kulhoon. Olen tosin luopunut toivosta aikaansaada koiraa, joka siivosti ja nätisti järjestäisi tassunsa ja koipensa kulhoon ja odottaisi siinä naksautusta ja palkkaa - minun osani on saada näitä remupettereitä jotka paiskovat, kolistavat ja heittelevät kulhoa ja kuppia ja runnovat itsensä hirveällä rytinällä vähän sinnepäin -asentoihin, ja rohmaisevat sitten namun suuhun niin että kuola lentää. Ehkä olisi pitänyt hankkia vaikka sheltti näihin pikkunätteihin temppuihin...