Tänään treenattiin Igorin kasvattajan johdolla Hyvinkäällä Sveitsin koirakentällä. Ohjelmassa oli kaksi lyhyttä tottispätkää joka pennulle, halukkaille jälki sekä lopuksi toki pentupainia.
Igorin kanssa tein meidän tottisvuorolla perusasentoja, muutaman askeleen seuraamista, luoksetuloa ja maahanmenoa. Igor oli mainio ja itseenikin olin aika tyytyväinen. Päätin jo ajomatkalla että tänään en jännitä enkä anna yleisön häiritä, vaan rakennan mielessäni meidän ympärille "keittiökuplan" ja teen niin kuin teen kotonakin. No, tuskin se koskaan ihan samanlaista on, mutta nyt oli mukavan rento fiilis, ehdin itsekin tajuta, mitä teen ja ehkä jopa myös miksi.
Palautteemme keskittyi vapauttamisen ja palkkaamisen suuntaan, ja sitä makustelinkin pitkään ja hartaasti. Olen huomaamattani (vanhasta tottumuksesta?) vapauttanut astumalla itse taaksepäin ja tarjonnut sitten palkan eteeni pyörähtävälle koiralle oikeasta kädestä. Tämä johtaa siihen että Igor hakee aika paljon minun eteeni myös silloin kun ei pitäisi, ja tsekkailee oikean käden säännöllisesti palkan toivossa. Boriksen kanssahan olen palkannut aina koko seuraamisetkin oikealta, eikä se ole lähtenyt edistämään, painamaan tai poikittamaankaan. Mutta nyt kun teen koiran kanssa jolla saattaa olla viettiä ja virtaa jonkin verran enemmän kuin Boriksella, saatan pian olla vaikeuksissa edistävän ja poikittavan koiran kanssa.
Toisella kierroksella opettelinkin sitten palkkaamaan vain vasemmasta kädestä, ja vapauttamaan vähän uudella tavalla. Edelleen vapautus on taaksepäin, mutta nyt pyöräytän koiran vasemman kautta ympäri. Tuntui toimivan, ja Igor alkoi luopua hyvin nopeasti siitä eteenpäin valumisesta ja oikean käden vaanimisesta. Tämä hyvä ja näillä mennään!
Tykkäsin Igorin mielentilasta - se oli vastaanottavainen ja kuulolla, ei karannut moikkaamaan yleisöä vaikka oli irti, luki hyvin minun energiaani ja teki pontevasti parhaansa. Pieni pätevä paskis!
Tottiksen jälkeen tallattiin lyhyet jäljet. Sain taas tosi tarpeellisia vinkkejä: liina löysälle kun pentu syö. Ja kas, kun ohjaaja lakkasi vetämästä, myös pentu lakkasi vetämästä. Vauhdillahan Igor etenee, mutta meni melko lailla joka askeleen. Ja jos se harppaa askeleen yli, siitä voi ja saa vähän huomauttaa. Namuja saa vähentää niin että niitä on vain yksi yhdessä jalanjäljessä. Myös tyhjät askeleet Igor eteni hyvin, mutkissakaan ei ongelmia. Myyränkolojen kohdalla se teki pienen silmukan ja palasi sitten taas jäljelle.
Lopuksi vielä pentuset vapaaksi juoksemaan rinkiä ja painimaan. Igor näytti parasta osaamistaan ja roikkui muiden niskanahassa murisemassa ja nylkyttämässä. Kiva kaveri. Leikki se välillä ihan nätistikin, mutta väsymys alkoi painaa ja silloin pikkuperkele ottaa vallan.
Boris oli tällä kertaa mukana vain autossa, mutta sai sitten kotiin päästyä tehdä pari tokotemppua ja syödä Igorilta jääneet nappulat ja lihapullat. Nyt on kotona melko levollista porukkaa!
