Suvi ja koirapoppoo ajelivat tänään tänne meille jäljestysseuraksi. Igor oli lepäillyt aamun sisällä ja pelkäsin, että se ratkeaa riemusta kun vien sen jäljestämään, mutta kas vain, sehän teki siisteimmän jälkensä tähän asti! Ei tolkutonta kaahaamista ja melko mukavasti tuli joka askel tarkastettua.
Ensimmäisen jäljen jälkeen Igor meni takaisin sisälle huilimaan ja oli Otin vuoro jäljestää. Siinäpä vasta tarkka pieni piipertäjä! Igorin kyntämisen jälkeen Otin sivistynyt hiippailu ja nuuskuttelu tuntui melkein pyhältä toimitukselta.
Tein Igorille vielä toisen jäljen, jolle piilotin kaksi pienempää rasiaa, joissa oli ruokaa. Tämänkin jäljen Igor ajoi ihan mukavasti, löysi rasiat, meni niiden luona makaamaan, söi namuset ja jatkoi nuuskuttamista. Kaahaaminen tuntuu olevan hiukan vähenemään päin, ja siitä olen tosi iloinen.
Igor joutui sitten sisälepoon, kun Boris pääsi lenkille Daran, Sinin, Bron ja Otin kanssa. Boris taisi olla vähän sitä mieltä, että yksi on joukosta pois kun Polkkaa ei ollutkaan! Onneksi Dara lämpeni hiukan leikkimään Boriksen kanssa, ja Brosta irtosi tarpeeksi vauhtia kunnon ringin juoksemiseen. Tulos: tyytyväinen, jokseenkin rapainen rhodepoika.
Eilisestä eläinlääkärikeikasta vielä sananen: eniten hommassa taitaa tympiä se, että (hyvin odotetusti) lääkäriltä tuli napakka ohjeistus jättää pennun ruuasta nappulan rinnalta kaikki muu pois. Igor on siis syönyt 2/3 nappulaa ja 1/3 lihaa. Ihme että siihen ei pakkomyyty vielä jotain superarvokasta "erikoisruokaa" joka koostuu maissista ja riisistä...
Minähän lasken molemmille koirilleni niiden saamat ravintoarvot ja seuraan koko ajan, että ne saavat ravinnostaan kaiken tarvitsemansa. Tähän hommaan olen saanut ihan koulutusta ja kurssitusta, sekä käyttänyt tunteja ja taas tunteja asian itseopiskeluun. Enkä henkilökohtaisesti hetkeäkään usko, että lihansyöjälle liha voisi olla pahasta, saati sitten aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Miten sitä vaan jotenkin horjuu "auktoriteetin" edessä eikä muista, että itsekin tietää ja osaa jotain?
Tänään sitten palasin raamattuni eli Jakke Lehtosen Katiska.infon ääreen ja luin, jälleen kerran, läpi muutaman artikkelin:
Ja avasin excelin ja laskin. Ja ei, pentuni ei saa liikaa proteeinia. Päinvastoin, se voisi saada sitä jopa vähän enemmän.
Pennun laskennallinen proteiinin tarve on 14 g / metabolinen elopainokilo / vuorokausi. 25-kiloisella pennulla (metab. elopaino 11,18) tämä tarkoittaa reilua 150 g / vuorokausi. Nykyisellä ruokavaliollaan Igor saa proteiinia hiukan päälle 130 g / vuorokausi. Ja kun otetaan huomioon, että sulavan raakavalkuaisen tarkkaa imeytymis/hyötykäyttöprosenttia koiran elimistössä ei tiedetä, niin ei millään logiikalla voida tulkita, että a) pentu saisi liikaa proteiinia ja b) lihan syöttmäisellä olisi minkään valtakunnan negatiivista vaikutusta sen kasvuun, kun edes laskennallisesti se ei saa sitä yli tarpeensa, päinvastoin, enemmänkin voisi saada!
Mitä enemmän mietin, sitä enemmän suututtaa. Miten eläinlääkärit voivat suoralta kädeltä paukuttaa mitään tuonkaltaista ohjetta? Onko todella niin paljon niitä ihmisiä, jotka sokkona syöttävät koiraansa ja todistettavasti saavat ne ruokkimalla rikki? Ja miten ihmeessä tämä maailma voi pyöriä niin tiukasti koiranruokateollisuuden ympärillä, että nappuloista on tullut jumalasta seuraavia ja niillä, vain niillä, voidaan ruokkia koiraa oikein?
Jokainen nappulamerkki lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta kuinka moni koiranomistaja todella tavaa pussin kyljen ja ymmärtää mitä se pitää sisällään? Ja voidaanko me ihan todella luottaa siihen, että niissä pussin sisällä olevissa papanoissa on edes murto-osa niistä aineista, joita pussin kyljessä luetellaan? Kun ei ole minkään valtakunnan käsitystä, minkälaista lihaa niihin on käytetty: onko siellä nokkaa ja jalkaa ja höyhentä ja sotkua, vai onko siellä jopa ihan oikeaa tavaraa. Miten voidaan ajatella, että kun ruokin koirani ihan aidolla tavaralla, lihalla, niin se on jollain lailla huonompaa, vaarallisempaa? Etenkin, kun pidän koko ajan laskennallisesti huolen siitä, että tiedän missä mennään.
Koiralla ei ole hiilihydraatin tarvetta, vaan sen elimistö on ajan myötä vain oppinut hyödyntämään myös hiilareita energianmuodostuksessa. Koira pysyy kyllä hengissä viljoilla ja riiseillä sun muillaedullisilla aineksilla, joista nappulat rakennetaan, mutta sen elimistö ei tarvitse niitä. Sen sijaan se tarvitsee proteiinia ja rasvaa. Eikä proteiinilla ruokkimalla voi aikaansaada kasvuhäiriötä. Eikä koiran kasvutahtia voi rajoittaa "köyhemmällä ruokinnalla". Kasvutahti on kiinni perimästä.
Igor on kuvattu, se ei ole rikki. Siellä ei ole kasvuhäiriötä eikä irtopaloja eikä nivelrikkoa eikä mitään. Sen ontuminen johtuu siis kasvamiseen liittyvästä kivusta, ja se menee ohi ajan kanssa. Kipeää koiraa ei riehuteta eikä liikuteta väkisin, kipua lääkitään. Mutta ruokinnan muuttamiseen minä en vain löydä syytä vaikka kuinka tätä asiaa kääntäisin ja vääntäisin, eikä ole olemassa mitään tieteellistä todistetta siitä, että lihalla ruokkiminen aiheuttaisi kasvukipuja.
Mikä ironisinta: jos noudatan ohjeita ja jätän lihan pois ruokavaliosta, ja koiran kasvukivut menevät kasvun myötä ohi ja ontuminen lakkaa, vedetään jälkikäteen johtopäätös: lihan poisjättäminen poisti ontumisen! Vai olisiko se sittenkin ihan vain aika, joka poisti ontumisen...
