Igor "isona-minusta-tulee-jumbojet" täytti kuluneella viikolla 18 viikkoa ja painoi 23,3 kg.

Eilen juhlittiin Boriksen nimipäivää ja oltiin viettämässä koirapäivää Suvin, Riikkiksen ja Jassun + hervottoman koiralauman kanssa. Olimme vuokranneet treenihallin jossa kukin vuorollaan harjoitteli agilityä ja minä ainoana urheana myös vähän tokoa.

 

 

 

Boris aloitti tokoilemalla rennolla meiningillä. Ajatuksena oli tehdä sitä ainaista seuraamisen kontaktitreeniä, mutta kyllä siinä nyt jokin mättää niin rankasti etten tiedä, osaanko ikinä korjata sitä. Perusasento on moitteeton, mutta kun siitä koitetaan johonkin liikkua, tippuu kontakti. Eikä nouse ei.

No, olen opetellut uutta asennetta Boriksen kanssa tekemiseen, joten emme lannistuneet vastoinkäymisistä vaan teimme jotain muuta pientä kuten koppailimme namuja ilmasta. Positiivista oli, että Boris leikki lelulla! Vieraassa hallissa! Pieni erävoitto sekin.

 

 

 

Igor opiskeli omalla vuorollaan perusasentoa, seuraamista ja liikkeestä seisomista. Pennun keskittymiskykyä ei kyllä käy moittiminen, siinä se napottaa valmiina mihin vaan vaikka on ensimmäistä kertaa elämässään hallissa ja ympärillä on muitakin ihmisiä kuin minä. Igorin seuraaminen on aika kivalla mallilla, mutta hontelohan tuollainen jalkaeläin on, eikä sillä aina ole käsitystä siitä, missä sen takapää menee. Kun sen nenä on kiinni minun nyrkissäni, se seuraa suoraan, mutta kun nostan kättä pois, sen takaosa karkaa sivulle.

 

Ettei vaan se rima nyt tippuis.

 

Agility-osuudelle Suvi oli suunnitellut radan, jota urheasti yritettiin Boriksenkin kanssa. Ihan kivasti meni siihen nähden, ettei B varsinaisesti ole koskaan hypännyt vieraita agilityesteitä. Boriksen mielestä parasta on mennä kovaa ja melkoisen suoraan, joten radan hinkkaamisen sijaan teimme Borikselle pari vauhtipätkää aidoista ja putkista.

 

 

Iksukin pääsi testaamaan poikas-aata, putkea sekä "hyppyä", tosin rimaa siinä hyppyesteessä ei ollut. Putkeenmeno piti ensin oivaltaa, ja sitten se olikin varsin hupaisaa. Tosin Igorin mielestä kaikki sellainen, missä juostaan kovaa ja saadaan siitä nannaa, on hupaisaa. Tästä on kuvatodistekin, enkä enää ihmettele, miksi beauceroneja sanotaan bösilöiksi: 

 

Onko siellä, on siellä!! RUAKAA!! Iksu tulee!! Lujaa!!

 

Treenien jälkeen suunnattiin hämärässä vielä hiekkakuoppalenkille meidän kohtalaisen kookkaan lauman kanssa. Boriksen nimipäivän ehdoton huippuhetki: Boris ja kuusi narttua (ja pakollinen pikkuperkele). Melkoinen vilke ja välke kävi metsikössä kun heijastinliiveihin ja vilkkuvaloihin puettu sakki paineli menemään. Kokoonpanoon kuuluivat beussit Igor, Bro ja Sini, bordercollie Otti sekä rhodet Boris, Polkka, Dara ja uusimpana tulokkaana Ninja-poikanen, joka on Igoria muutaman viikon nuorempi. Tällä kertaa Ninjan "isosisko" Piitu-valkkari jäi kotiin, mutta eiköhän me vielä sellainenkin lenkkisakki saada koottua, että yksi vaalee ja nopee mahtuu myös mukaan.

Lenkiltä ei ole kuvia koska oli jo liian pimeää. Kaikki sujui kuitenkin sopuisasti ja vauhdikkaasti, Boris liehitteli Polkkaa ja Igor juoksi edestakaisin niin että välillä sen pannassa roikkuva "järjen valo" sammui kokonaan. Pari kertaa sain käydä nostamassa Igorin niskavilloista pois Ninjan kimpusta, kun Igor isomman oikeudella kävi niittaamassa Ninjan tantereeseen. Väsyminen herättää Igorin sisäisen räyhähengen ja silloin se rupeaa tyhmäksi, jos sitä ei käy ojentamassa.

Kotimatkalla sikaosasto oli varsin vaitelias, mukaan lukien Ninja, joka matkusti vierailevana tähtenä omassa kevythäkissään meidän autossa. Kiva päivä, kiitos asianosaisille seurasta, kahvista ja valokuvista!