Igor on satunnaisesti ontunut toista etujalkaansa, ja olen seuraillut sitä, että menisikö se itsekseen ohi. Välillä on ollut parempia päiviä ja sitten taas sellaisia kuin tänään, että levolta noustessaankin Igor linkkaa. En jaksanut enää epätietoisuutta vaan soitin meille jo samalla päivälle ajan ortopedille Vethausiin. Sinne ajellessa ehti sitten miettiä jos jonkinlaista, alkaen siitä että miksi oi miksi on pakko asettua asumaan niin että kunnolliselle eläinlääkärille on 80 km matkaa, ja päättyen kauhuskenaarioihin täysin tohjona olevasta koirasta, jolla ei ole lainkaan lonkkamaljoja ja kyynärienkin paikalla pelkkää utua ja suttua vaan.

Perillä Igoria ensin juoksutettiin ja sitten käytiin molemmat etujalat tunnustellen läpi siten, että Igor pidettiin makuulla pöydällä. Molempien kyynärien ääriojennus sai aikaan kipureaktion, kaiken muun sai tehdä ilman että pentu vastusteli. Igor päädyttiin rauhoittamaan ja röntgenkuvaamaan. Kuvat otettiin useammasta suunnasta kyynäristä, olkanivelistä sekä myös lonkista. Voin sanoa, että odottavan aika odotushuoneessa oli toooodella pitkä!

Kuvat olivat kuitenkin puhtaat, eli suoraa selittävää tekijää ontumiselle ei löytynyt. Liittynee siis kasvuun ja kasvukipuihin. Ja omistaja sai ihan kuvatodistetta että kyllä siellä lonkkamaljat on ja kyynärätkin ihan siististi niin kuin pitää.

Igorille määrättiin iisimpää menoa, kipulääkettä kuurina ja 4 viikon Cartrophen-pistoskuuri. Kasvattajan kanssa oltiin pistoskuurista hiukan ymmällämme, mutta näillä mennään, ei kai siitä haittaakaan ole.

Vähän on sellainen olo kuin olisi halolla kopsautettu päähän. Hyvä ettei mitään löytynyt, kamalaa että joutui edes pelkäämään että jotain saattaa löytyä. Ehkä nämä ajatukset tästä järjestyvät.