Viikonloppuna saatiin nauttia muutamasta pakkaspäivästä, mutta lunta ei näillä leveysasteilla näkynyt. Boriksenkin ilme vaihtui nyrpeästä leveään hymyyn kun sai juoksennella kuivin jaloin! Se oli lyhyt ilo se, nyt kuivataan taas rapatassuja ja manataan märkää keliä. Kura ja vesitihku riittäisi jo!
Boris on opettanut beauceron-veljensä talon tavoille:
Eli vilttien ja vällyjen välissä makoiluun!
Sunnuntaina olin molempien poikasten kanssa Igorin kasvattajan treeneissä, tällä kertaa puolilämpimässä hallissa Veikkolassa. Pentuja oli paikalla vain 4 ja aikaa oli varattu ruhtinaallisesti, joten ehdittiin ottaa kaikille pennuille 2 tottisvuoroa, leikkivuoro sekä lopuksi vielä yhteiset näyttelytreenit (koska olen jossain mielenhäiriössä luvannut lähteä Igorin kanssa tammikuussa pentunäyttelyyn...).
Igor teki niitä juttuja jotka se osaa: seuraamista, perusasentoa ja liikkeestä seisomista. Pätkä oli kovin nohevana taas hommissa, eikä häiriintynyt, vaikka kentän toisessa päässä oli menossa suojelutreenit ja meteli hallissa oli sen mukainen. Seuraamisessa pitäisi alkaa jo enemmän nostaa kättä irti nenästä, tosin silloin Igorin seuraamisasento hajoaa ja sen perä kääntyy huitelemaan mihin sattuu.
Saatiin myös kullanarvoista leikittämisoppia ihan maailman huipulta, kun Tomi leikitti pentuja ja opetti samalla meitä ohjaajia. Miten se voikin olla niin pirun vaikeaa! Igor kyllä saalistaa ja taistelee oikein mallikkaasti, kunhan vain minä osaisin leikkiä sen kanssa oikein. Harjoituksen puutetta! Tämä tietää kylmää kyytiä kanalelulle seuraavien viikkojen aikana.
Ehdin treenata myös Boriksen. Olin sen suoritukseen tosi tyytyväinen! Ympäristön häiriöiden lisäksi kentällä oli samaan aikaan treenaamassa Igorin emä Ami, mutta Boriksen huomio pysyi silti varsin mainiosti itse asiassa. Tehtiin aika löysällä pipolla perusasentoja ja jääviä liikkeitä, sekä lopuksi Amin kanssa pariminuuttinen paikallamakuu. Koirat olivat hyvin lähekkäin, mutta Boris ei ollut lainkaan ahdistuneen oloinen. Tosin se kuikuili sermin yli toisen kentänpuoliskon suojelutreenejä kohti, ja kun huomautin siitä rykimällä ja napsauttamalla sormiani, se nousi jotenkin hieman hämillään seisomaan. Käskytin uudestaan maahan, ja loppumakuu meni ihan mukavasti.
Taas tosi kivat ja hyödylliset treenit, ja on aina tosi mukava nähdä Iksun siskoja ja veljiä! Igor on porukasta selkeästi kaikkein tummin ja ehkä lyhytkarvaisinkin?
Igorilla hampaat vaihtuu hurjaa tahtia, ja nyt viimein myös hieman päänvaivaa aiheuttanut katkennut yläkulmahammas on pudonnut pois. Onneksi, sillä pelkäsin koko ajan että hammas alkaa tulehtua.
